Menin siinä sitten keskiviikkona ratsastamaan, noh, ajattelin ensin laittaa Floran puomilla ulkona kuntoon. Ei se sellaisesta oikein mitään tajua, mutta Huittisissakin laitoin sen jo siinä kuntoon vaikka pyöri ja hyörikin siinä vähän ihmeissään, yritti vetää vähän itseään siinä pois mutta jäi kuitenkin nätisti paikalleen.
Noh, tässä kävi sellainen hassu juttu että kun se alkoi nyppimään riimuaan siinä irti niin tämä ihana sekunda-riimu mikä saatiin Virosta mukaan sanoi naps, osa riimusta jäi naruun, osa Floran kaulalle! Hepsu karautti siitä sitten nurmikolle tarhojen viereen, se on aivan rakastunut ruohoon nyt kun on päässyt sitä tarhassa nyhtämään (aika heikosti mutta yritys on kova!:D), ja siitä sitten antoi ottaa itsensä kiinni. Mutta sitten tuli ongelma: siinä oli niin kiva olla että se jäi tönöttämään paikalleen! Eikä allekirjoittaneella ollut mitään millä sitä oikein kontrolloida, hajonnut riimu kaulalla, jees! Mutta pienimuotoisen taistelun ja parin karjahduksen jälkeen hepsu kulki talliin nätisti, kun sen sai ensin liikkeelle! Sen jälkeen ei sitten ollut ongelmaa :)
Kentällä tein siirtymisiä, pysähdyksiä ja laukassa vaihtelin isojen ja pienten ympyröiden välillä. Vähän pohkeenväistöä loppuun ja kun se sujui ihan hyvin niin lopeteltiin. Vähän yksi kulma oli jännä kun siihen rakennetaan taukotilaa, ja siellä sitten tehtiin kattotöitä, ja kentän vieressä oli perävaunu, voi eiiii... Mutta Jutan neuvojen pohjalta lähdettiin: jäntevä istunta, nojaa taakse, eteenpäin! Aina pitäisi ratkaista tilanne rohkeasti eteenpäin menemällä, ei pakenemalla ongelmaa hidastamalla tai kääntämällä pois, välillä se vain tuuppaa unohtumaan...
Torstaina Flora piti vapaapäivää kun omistaja oli Tuorilla omalla istunnalla hevoseen vaikuttamista opiskelemassa. Tätä tehtiin mm. laukkaamalla kentällä ilman ohjia, kädet ylhäällä ja silmät kiinni! Oli pakko mukautua hevosen liikkeisiin ja käyttää painoa :) Plus viimeiseksi saatiin vähän vikeltää, tehtiin polvivaaka ja seisottiin hevosen selässä! :) En yhtään ihmettele että Tuorin ratsutila on valittu SRL:n Suomen parhaimmaksi ratsastuskouluksi 2006, niin hyvin on kyllä kaikki järjestetty ja homma toimii!
Perjantaina oltiin sitten Suskan valmennuksessa ensimmäistä kertaa. Primadonnaa kehuttiin tietysti taas heti nätiksi (vakiokommentti yleensä heti kun sen näkee :D), kyseltiin heti perusteet meistä ja meidän taipaleesta. Oli ihan mukava yllätys kuulla että Suska on itse kasvattanut trakehnereja ja oli samaa mieltä kun minäkin: ei se rotu, vaan se käsittely :) Tietysti jokaisesta rodusta kusipäitä löytyy mutta väärin on tuomita heti rodun perusteella hevosta.
Aloitettiin siinä sitten ihan normaalisti verryttelyä, sain vähän itsenäisemmin verrytellä käännellen ja suuntia vaihdellen käynnissä ja ravissa, Suska ohjasi toista, tuttua ratsukkoa samaan aikaan ja tarkkaili meidän uuden ratsukon yhteistyötä. Sain alkuverryttelyssä kommenttia oman painon jakautumisesta, että se jakautuu tasaisesti.
Tunnilla tehtiin sen jälkeen vielä eräänlaista kahdeksikkoa, jossa selvä suoristus keskellä, ja serpentiinikuviota hieman pienennetyllä kentällä.
Saatiin siinä sitten paljon kommenttia kun toinen tuntilainen, 4-vuotias vasta ratsastuksen alkeita opetteleva poni oli enemmänkin uutta paikkaa katsomassa ja harjoittelemassa alkeita, joten lopettelivat melko nopeasti kun hyvin meni :) Oltiin siinä sitten puoliksi yksityistunnilla. Sain paljon hyvää kommenttia omasta painon jakautumisesta ja miten käytän sitä kääntymisissä, pohkeiden käytöstä ja siitä, miltä sen käynnin oikeasti pitäisi tuntua!
Vaikka itse en sitä eroa niin huomannut, niin trakhenerien aika yleisenä ongelmana on etujalkojen ojentaminen suoriksi, eivätkä taivuta polviaan. Kentän laidalta kuului kommenttia että käynnin laatu muuttui kyllä aivan täysin, eron näki, vaikka en sitä tuntenut, ja että oli "kiva katsoa täysin rentoa ponia!" Muiltakin siis kuin Suskalta :) Oman painon sääteleminen siinä serpentiinillä oli kyllä hankalaa, kun käännyttiin niin useasti, suoristus, mutka, suoritus... Ei meinannut pysyä paino perässä! Omat pohjeet ovat Sallin jäljiltä harmittavan reippaat, mikä pahimmassa tapauksessa tekee tuosta hevosesta jännittyneen. Mutta kuten Suska sanoi, jo se, että tiedostan asian ja mistä se on peräisin, auttaa huomattavasti pääsemään siitä pois :)
Erittäin loistava tunti oli vaikka periaatteessa ei tehty mitään niin erikoista. "helppoja" tehtäviä, mutta eivät ne loppujen lopuksi niin helppoja olleetkaan! Laukattu ei ollenkaan mutta olin tosi tyytyväinen antiin!
Floran käytös kyllä hämmästytti taas (siis ihan positiivisesti!). Toista ponia Suska pyysi ensin jäämään kentälle että minun varsallani oli seuraa ja pystyttäisiin työskentelemään. Noh minähän olin siihen sitten että "ei me tähän mitään seuraa tarvita, voidaan ihan hyvin yksin olla, että kyllä ne voi pois mennä", ja Suska siihen kysäisi sitten että "niin mutta entäs sitten kun nämä lähtevät kentältä?", mutta selitin siinä sitten vain että juu, ei tällä ole mitään ongelmaa, hieman voi haikailla sen perään mutta nopeasti toipuu! Ja siitä se poni sitten lähti, eikä meillä ollut ongelmaa, vaikka se lastattiinkin vielä kentän vieressä jne! :)
Flora sai taas kehuja, kaikista paras oli: "Selväpäistä trakehneria hienompaa ei kyllä olekaan!" Niinpä, niinpä! :) Kyllä siitä ponista on vaikka mihin, kunhan tässä vain treenaillaan! :)
Tähän lisään vielä yhden kuvan Tuorin ratsutilalta, meillä oli kuvaaja myös Suskan valmennuksessa mutta niitä kuvia tulee sitten myöhemmin :)
(C) Tiina Mäkipere
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti