Hienon ilman kunniaksi lähdettiin sitten maastoilemaan!
Oli oikein mukava lenkki, johdettiin Floran kanssa ensin tätä meidän kolmen hevosen letkaa puolen väliin asti, kunnes vaihdettiin sitten, Flora vähän väsähti eikä jaksanut kävellä niin reippaasti, annettiin takaa tulevan reippaan hevosen tulla sitten edelle ja se ratsukko sitten odotteli meitä takana tulevia välillä, niin oltiin kaikki tyytyväisiä :)
Metsikössä mentäessä oli vielä vähän märkää, ja rinsessa nyrpisteli nenäänsä siinä, mutta kyllä selvittiin kaiken yli ;) Yksi kohta, missä sulanut lumi oli tehnyt oikein kunnon puron tien viereen, joka sitten solisi oikein kovalla äänellä, oli vähän jännittävä, muuten ei mitään ongelmia.
Ravailtiinkin sitten ensimmäistä kertaa maastossa, ja Flora ravasi tosi kivasti letkan edellä koko ajan! Olisi kyllä tykännyt vielä jatkaa vähän enemmän, mutta otti pidätteet kuitenkin hyvin vastaan. Mentiin tosi kivaa, rauhallista tahtia.
Oli kyllä ihan mahtavaa mennä siellä tyytyväisillä hevosilla pitkin metsiä auringon pilkotellessa puiden latvoista, oli niin lämmin että jätettiin takit talliin ja fiilisteltiin tulevaa kesää!
Huomenna Luvialla harjoitusestekisat, uskaltauduin jopa luokkaan 40cm! Nyt kun tuo estehyppely meni niin hyvin :) Olen kuitenkin luokan ulkopuolisena koska luokka on rajattu ratsastuskoulun oppilaille ratsastuskoulun hevosilla, mutta kokemusta lähdetäänkin sinne sitten kartuttamaan :)
Tervetuloa lukemaan nuoren tytön ja nuoren tamman elämästä yhdessä!
sunnuntai 24. huhtikuuta 2011
lauantai 23. huhtikuuta 2011
ESTEITÄ!!
Ai että, fiilistelen tätä kuulkaas vielä kuukauden päästäkin ;) Eli ensimmäistä kertaa "kunnolla" esteitä Floran kanssa omalla kentällä!
Tehtiin oikein pitkä alkuverkka, halusin sen kunnolla kuulolla ennen kuin lähdetään esteille. Oltiin kasattu kentälle neljä estettä, pitkille sivuille ja kummallekin lävistäjälle. Ihan pieniä olivat ensin, kolme ristikkoa ja yksi pysty.
Alkuverryttelyssä kävelin ja keventelin vain paljon pääty-ympyröillä ja katseltiin siinä sitten niitä esteitä. Kouluaidat olivat edelleenkin paikallaan eilisen jälkeen joten nekin toivat oman mausteensa tuntiin, samoin moottorisaha ihan lähellä :D No neidillä ei ollut kyllä niiden kanssa ongelmaa. Vähän se koohotti, mutta yritin tehdä paljon puolipidätteitä. Joskus se auttaa. Joskus ei :D
Laukat otin pääty-ympyrällä, oikeaan suuntaan meni ihan hyvin. Käynnistä nostoa jouduttiin kokeilemaan kaksi kertaa ennen kuin onnistui, mutta sitten menikin ihan hyvin. Olin ihan ihmeissäni kun se yritti jo laukassa kokeilla että jospa lähdettäisiin hyppäilemään noita esteitä, oli yksi pysty siinä niin houkuttelevasti lähellä!
Vasempaan suuntaan se oli vähän huonompi, yllätysyllätys. Oman vaikeutensa toi paparazzi siinä muutenkin pelottavassa kulmassa ;D Mutta siitä päästiin sitten yli. Vähän kuumui ja jouduttiin sitten ottamaan vähän henkeä välissä että saatiin ihan tasainen ja rauhallinen meno taas päälle :)
Sen jälkeen aloitettiin hyppely. Menin ensin ristikoita yksitellen, kevyestä ravista lähdin mutta laukalla jatkettiin aina. Vasempaan suuntaan jatkaa herkemmin oikealla laukalla, mitä pitää treenata paljon, ei se niillä yksittäisillä niin haittaa mutta sitten kun aletaan oikeasti hyppäämään onkin ihan eri juttu!
Hypyt menivät ihan hyvin, vähän se alkoi painamaan kädelle esteen jälkeen, olisi halunnut jatkaa vain eteenpäin. Laukat olivat hyviä esteen jälkeen, ei kertaakaan lähtenyt ihan koohottamaan tai mitään. Esteet olivat vain sen verran pieniä ettei oikein hyppy ollut vielä ihan kunnon hyppy!
Pieni pysty olikin sitten jo sen verran pieni että siitä käveltiin jo ihan yli, Flora melkeinpä haukotteli sen kohdalla! No, ei siihen sitten kannettu enempää renkaita (meillä on hieman puutteellinen estekalusto), joten jatkettiin niillä ristikoilla, korotettiin ne vain pystyiksi.
Pystyillä alettiinkin saada sitten ihan hyppyjä! Flora alkoi heti ensimmäisten hyppyjen jälkeen tulla hyvin suoraan ja keskelle, korvat hörössä tietysti, ihan innoissaan! Uskaltauduttiin jopa jatkamaan yhdeltä esteeltä toiselle laukassa ja vaikka sukelsinkin siinä sitten hiukan esteen jälkeen niin tuli melko sujuvasti laukassakin esteelle! Sen jälkeen se alkoikin ottamaan vähän laukkaa ennen esteitä enkä sen koommin pidätellyt kun se oli ihan tasainen ja hyvä, ei rynninyt yms.
Viimeisissä hypyissä Flora innostui oikein hyppäämään ja oli tosi kivan tuntuinen! Ai että :)
Parin tosi hyvän hypyn jälkeen jätettiin sitten siihen, kun paparazzikin sai jonkinmoiset kuvat ;)
Sen jälkeen keventelin eteen alas, Flora oli hurjan tyytyväisen tuntuinen! Tuntui että olisi voinut jaksaa vaikka kuinka kauan vaikka tehtiin pitkä alkuverryttely, oli kuuma ja hypättiin melko monta kertaa! Pikku estetykki!
Kävelin siinä sitten käynnissä, tulin jossain vaiheessa alas ja autoin esteiden pois laitossa, Flora seuraili uteliaana perässä kun kannoin renkaita kentän laidalle! :)
Kuvia tulossa sitten kun niitä saan, tässä parit kuvat koulukisoista 22.04.2011 :)
Tehtiin oikein pitkä alkuverkka, halusin sen kunnolla kuulolla ennen kuin lähdetään esteille. Oltiin kasattu kentälle neljä estettä, pitkille sivuille ja kummallekin lävistäjälle. Ihan pieniä olivat ensin, kolme ristikkoa ja yksi pysty.
Alkuverryttelyssä kävelin ja keventelin vain paljon pääty-ympyröillä ja katseltiin siinä sitten niitä esteitä. Kouluaidat olivat edelleenkin paikallaan eilisen jälkeen joten nekin toivat oman mausteensa tuntiin, samoin moottorisaha ihan lähellä :D No neidillä ei ollut kyllä niiden kanssa ongelmaa. Vähän se koohotti, mutta yritin tehdä paljon puolipidätteitä. Joskus se auttaa. Joskus ei :D
Laukat otin pääty-ympyrällä, oikeaan suuntaan meni ihan hyvin. Käynnistä nostoa jouduttiin kokeilemaan kaksi kertaa ennen kuin onnistui, mutta sitten menikin ihan hyvin. Olin ihan ihmeissäni kun se yritti jo laukassa kokeilla että jospa lähdettäisiin hyppäilemään noita esteitä, oli yksi pysty siinä niin houkuttelevasti lähellä!
Vasempaan suuntaan se oli vähän huonompi, yllätysyllätys. Oman vaikeutensa toi paparazzi siinä muutenkin pelottavassa kulmassa ;D Mutta siitä päästiin sitten yli. Vähän kuumui ja jouduttiin sitten ottamaan vähän henkeä välissä että saatiin ihan tasainen ja rauhallinen meno taas päälle :)
Sen jälkeen aloitettiin hyppely. Menin ensin ristikoita yksitellen, kevyestä ravista lähdin mutta laukalla jatkettiin aina. Vasempaan suuntaan jatkaa herkemmin oikealla laukalla, mitä pitää treenata paljon, ei se niillä yksittäisillä niin haittaa mutta sitten kun aletaan oikeasti hyppäämään onkin ihan eri juttu!
Hypyt menivät ihan hyvin, vähän se alkoi painamaan kädelle esteen jälkeen, olisi halunnut jatkaa vain eteenpäin. Laukat olivat hyviä esteen jälkeen, ei kertaakaan lähtenyt ihan koohottamaan tai mitään. Esteet olivat vain sen verran pieniä ettei oikein hyppy ollut vielä ihan kunnon hyppy!
Pieni pysty olikin sitten jo sen verran pieni että siitä käveltiin jo ihan yli, Flora melkeinpä haukotteli sen kohdalla! No, ei siihen sitten kannettu enempää renkaita (meillä on hieman puutteellinen estekalusto), joten jatkettiin niillä ristikoilla, korotettiin ne vain pystyiksi.
Pystyillä alettiinkin saada sitten ihan hyppyjä! Flora alkoi heti ensimmäisten hyppyjen jälkeen tulla hyvin suoraan ja keskelle, korvat hörössä tietysti, ihan innoissaan! Uskaltauduttiin jopa jatkamaan yhdeltä esteeltä toiselle laukassa ja vaikka sukelsinkin siinä sitten hiukan esteen jälkeen niin tuli melko sujuvasti laukassakin esteelle! Sen jälkeen se alkoikin ottamaan vähän laukkaa ennen esteitä enkä sen koommin pidätellyt kun se oli ihan tasainen ja hyvä, ei rynninyt yms.
Viimeisissä hypyissä Flora innostui oikein hyppäämään ja oli tosi kivan tuntuinen! Ai että :)
Parin tosi hyvän hypyn jälkeen jätettiin sitten siihen, kun paparazzikin sai jonkinmoiset kuvat ;)
Sen jälkeen keventelin eteen alas, Flora oli hurjan tyytyväisen tuntuinen! Tuntui että olisi voinut jaksaa vaikka kuinka kauan vaikka tehtiin pitkä alkuverryttely, oli kuuma ja hypättiin melko monta kertaa! Pikku estetykki!
Kävelin siinä sitten käynnissä, tulin jossain vaiheessa alas ja autoin esteiden pois laitossa, Flora seuraili uteliaana perässä kun kannoin renkaita kentän laidalle! :)
Kuvia tulossa sitten kun niitä saan, tässä parit kuvat koulukisoista 22.04.2011 :)
(C) Tuuli Suomala
(C) Tuuli Suomala
Pari kuvaa :)
Flora otti lunkisti tiistaina ennen tuntia, rinsenssa tykkää kyllä makoilla :D
Tässä vielä yksi kuva pariskunnasta:
(C) Annica Laine
(C) Annica Laine
perjantai 22. huhtikuuta 2011
Kentällä tuskastelua ja kisailua
Keskiviikkona Flora sai pitää vapaata ja oleskeli tarhassa sitten vastapainoksi.
Torstaina selkään kiipesi ensin allekirjoittaneen pikkusisko, joka on tuntipolleilla vähän ravia puksutellut ilman taluttajaa, pienoisella jännityksellä lähdettiin matkaan, taluttelin sitä siinä kentällä. Floralla ei kuitenkaan ollut minkäänlaista ongelmaa tässä talutusratsun hommassa ja käytiin vähän pihallakin pyörimässä sitten :) Mentiin näin ekaa kertaa vain käyntiä mutta oli ihan riittävästi :)
Sen jälkeen menin illemmalla ratsastamaan. Oli tuskastuttavan kuuma ja ötökät kiusasivat, tuntui että ärsytti itseä jo ennen kuin pääsi selkään. Kentällä "kaahottivat" kaksi hevosta jo niin keski- kuin vastalaukkaharjoituksissa joten tuntui aluksi että oltiin koko ajan jossain tiellä. Näiden lähdettyä kuitenkin maastoon kävelemään sain kentän itselleni. Ensin täytyi tietysti olla viisi minuuttia aivan kujalla ja kaipailla kavereita sekä mennä pinkeenä, mutta sitten se lopettaa.
Otettiin siinä sitten raviohjelmaan sisältyviä juttuja, keskiympyrää, volttia, siirtymisiä, temponlisäyksiä ravissa yms. En millään muistanut missä kohtia ne ohjelmaa tulevat joten tein kaikkea vain erikseen :D Alkoi kyllä siinä kohtaa jo ärsyttää kun täytyi vain kaahottaa eteenpäin, eikä mennä tasaista ja rauhallista tahtia eteenpäin. "Miljoona puolipidätettä ja istu satulaan" ei sillä hetkellä lohduttanut kyllä tippaakaan.
Pysähdyksissä alkoivat jo hermot mennä. Viimeinen naula arkkuun oli kyllä tuomarin tervehtimisen harjoitteleminen kun hevonen meinaa alkaa pyörimään paikallaan eikä pysähdy.... Kun sain vihdoin sen pysähdyksen toimimaan lopetin heti niiden hinkkaamisen.
Otin kumpaankin suuntaan vähän laukkaa, oikeaan oli taas parempi. Yritti kummassakin tunkea isommalle ympyrälle ja hermot kireällä päätin lopettaa hyvissä ajoin, kevyttä ravia ja kävelemään. Käynnissä pystyin sitten taas hengähtämään ja miettimään mikä meni väärin. Enempää en kuitenkaan alkanut siinä hössöttämään, välillä menee näinkin, jos olisin jatkanut hinkkaamista olisin suurinpiirtein vain saanut hermoni kireämmälle ja hevosen hermostumaan vaikka siinä tuntuikin paremmalta.
Perjantai-aamu valkeni vesisateen kanssa. Onneksi se kuitenkin meni ohi ja päästiin kentälle joka oli juuri sopivan märkä eikä pölynnyt! Flora aloitti heti pällistelynsä kukka-asetelmista jota oli kentän laidalle laitettu ja ensimmäiset kierrokset kävelin ympäri kenttää, katseltiin näitä ihmeellisiä, valkoisia aitoja! Olivat muuten aika jänskiä.
Selkään noustessani aidat vielä jännittivät hieman, ja asetus oli koko ajan ulkona kun Floran täytyi varmistua, että sieltä aitojen takaa ei mikään mörkö hyppää kimppuun. Kentän päädyssä seisovasta autosta se ei ihan tykännyt mutta melko fiksusti käyttäytyi sitäkin sivusilmällä kuitenkin katsellen. Ihmismäärää kentän laidalla täytyi ihmetellä mutta verryttelyn lopussa se ei niin paljoa haitannut.
Ravissa kun sain sen keskittymään niin jossain pätkissä se meni jopa aika hyvin! Volteilla ja pääty-ympyröillä kun lähdettiin pois aitojen luota se oli jo ihan rento, aitojen vieressä täytyi vielä hieman jännittää. Sain kyllä tehdä töitä että pystyttiin menemään niiden vieressä rauhassa!
Oltiin siinä sitten kolmansia ohjelman suorittajia, ja käveltiin sinä aikana viereisessä tarhassa, missä Floralla ei ollut mitään ongelmaa. Saatiin siinä muuten verryttelyn aikana ihan positiivista kommenttia: idän ihmeeksi Flora on hyvässä lihaksessa, ja vaikka pientä heinämahaa onkin, on se parempi kuin kylkiluut paistaa! Florasta myös kuulemma paistoi jonkinlainen fiksuus, vaikka jännittikin niin ei silmänvalkuiset muljahdelleet ja se käyttäytyi melko kypsästi uudessa tilanteessa :)
Itse radalle menossa ei ollut ongelmaa, vähän se pällisteli siellä yksinään kentällä. Aloitettiin ihan hyvin, suora tie kohti tervehdystä, mutta ei hitto kuinka VINO tervehdys! Hevonen katseli suurinpiirtein pitkälle sivulle.... Kun se takamus on tosiaan aina pakko heittää jommalle kummalle puolelle, suorana ei voi olla. Noh, siitä jatkettiin. Ihan hyvä siirtyminen raviin ja keskiympyrä, josta saatiin jopa 7,5 pistettä! Temponlisäyksessä hieman vastusteli, mutta ihan hyvä. Siirtyminen käyntiin oli ihan ok, voltti oli tuomarin mukaan "sievä", olisi voinut asettaa vähän rohkeammin.
Toisessa temponlisäyksessä rikottiin laukalle, mutta se oli ihan oma vika, tuntuma on niin vaikea pitää siinä, kun on tottunut heittämään ohjaa pois ja ajamaan noita laiskureita... Sen jälkeen voltti ravissa, mikä meni ihan hyvin, siirtyminen käyntiin, ihan ok, ja käännös r:stä ja i:stä, pysähdys g:hen, mikä meni hieman paremmin kuin ensimmäinen pysähdys!
Tulos oli hieman reilu 65%, kommenttia oli että vähän vakaammaksi edestä, ja rennommaksi. Etupään vakaus tulee siinä rentouden kanssa sitten käsi kädessä, sanoisin. Kun vaan saadaan rutiinia alle niin kyllä se tästä! Itselle kommentti oli yllätysyllätys hartiat taakse. Mutta loppukommentti: Siisti suoritus kauttualtaan oli kyllä ihan kiva, katsoen että oli tamman ekat koulukisat :)
Ehkä ensi kerralla sitten uskaltaudutaan jo HeC:hen!! : )))
Ja sijoitus oli siis muuten 21:n osallistujan joukosta neljäs! :) Tyytyväisiä ollaan :)
Torstaina selkään kiipesi ensin allekirjoittaneen pikkusisko, joka on tuntipolleilla vähän ravia puksutellut ilman taluttajaa, pienoisella jännityksellä lähdettiin matkaan, taluttelin sitä siinä kentällä. Floralla ei kuitenkaan ollut minkäänlaista ongelmaa tässä talutusratsun hommassa ja käytiin vähän pihallakin pyörimässä sitten :) Mentiin näin ekaa kertaa vain käyntiä mutta oli ihan riittävästi :)
Sen jälkeen menin illemmalla ratsastamaan. Oli tuskastuttavan kuuma ja ötökät kiusasivat, tuntui että ärsytti itseä jo ennen kuin pääsi selkään. Kentällä "kaahottivat" kaksi hevosta jo niin keski- kuin vastalaukkaharjoituksissa joten tuntui aluksi että oltiin koko ajan jossain tiellä. Näiden lähdettyä kuitenkin maastoon kävelemään sain kentän itselleni. Ensin täytyi tietysti olla viisi minuuttia aivan kujalla ja kaipailla kavereita sekä mennä pinkeenä, mutta sitten se lopettaa.
Otettiin siinä sitten raviohjelmaan sisältyviä juttuja, keskiympyrää, volttia, siirtymisiä, temponlisäyksiä ravissa yms. En millään muistanut missä kohtia ne ohjelmaa tulevat joten tein kaikkea vain erikseen :D Alkoi kyllä siinä kohtaa jo ärsyttää kun täytyi vain kaahottaa eteenpäin, eikä mennä tasaista ja rauhallista tahtia eteenpäin. "Miljoona puolipidätettä ja istu satulaan" ei sillä hetkellä lohduttanut kyllä tippaakaan.
Pysähdyksissä alkoivat jo hermot mennä. Viimeinen naula arkkuun oli kyllä tuomarin tervehtimisen harjoitteleminen kun hevonen meinaa alkaa pyörimään paikallaan eikä pysähdy.... Kun sain vihdoin sen pysähdyksen toimimaan lopetin heti niiden hinkkaamisen.
Otin kumpaankin suuntaan vähän laukkaa, oikeaan oli taas parempi. Yritti kummassakin tunkea isommalle ympyrälle ja hermot kireällä päätin lopettaa hyvissä ajoin, kevyttä ravia ja kävelemään. Käynnissä pystyin sitten taas hengähtämään ja miettimään mikä meni väärin. Enempää en kuitenkaan alkanut siinä hössöttämään, välillä menee näinkin, jos olisin jatkanut hinkkaamista olisin suurinpiirtein vain saanut hermoni kireämmälle ja hevosen hermostumaan vaikka siinä tuntuikin paremmalta.
Perjantai-aamu valkeni vesisateen kanssa. Onneksi se kuitenkin meni ohi ja päästiin kentälle joka oli juuri sopivan märkä eikä pölynnyt! Flora aloitti heti pällistelynsä kukka-asetelmista jota oli kentän laidalle laitettu ja ensimmäiset kierrokset kävelin ympäri kenttää, katseltiin näitä ihmeellisiä, valkoisia aitoja! Olivat muuten aika jänskiä.
Selkään noustessani aidat vielä jännittivät hieman, ja asetus oli koko ajan ulkona kun Floran täytyi varmistua, että sieltä aitojen takaa ei mikään mörkö hyppää kimppuun. Kentän päädyssä seisovasta autosta se ei ihan tykännyt mutta melko fiksusti käyttäytyi sitäkin sivusilmällä kuitenkin katsellen. Ihmismäärää kentän laidalla täytyi ihmetellä mutta verryttelyn lopussa se ei niin paljoa haitannut.
Ravissa kun sain sen keskittymään niin jossain pätkissä se meni jopa aika hyvin! Volteilla ja pääty-ympyröillä kun lähdettiin pois aitojen luota se oli jo ihan rento, aitojen vieressä täytyi vielä hieman jännittää. Sain kyllä tehdä töitä että pystyttiin menemään niiden vieressä rauhassa!
Oltiin siinä sitten kolmansia ohjelman suorittajia, ja käveltiin sinä aikana viereisessä tarhassa, missä Floralla ei ollut mitään ongelmaa. Saatiin siinä muuten verryttelyn aikana ihan positiivista kommenttia: idän ihmeeksi Flora on hyvässä lihaksessa, ja vaikka pientä heinämahaa onkin, on se parempi kuin kylkiluut paistaa! Florasta myös kuulemma paistoi jonkinlainen fiksuus, vaikka jännittikin niin ei silmänvalkuiset muljahdelleet ja se käyttäytyi melko kypsästi uudessa tilanteessa :)
Itse radalle menossa ei ollut ongelmaa, vähän se pällisteli siellä yksinään kentällä. Aloitettiin ihan hyvin, suora tie kohti tervehdystä, mutta ei hitto kuinka VINO tervehdys! Hevonen katseli suurinpiirtein pitkälle sivulle.... Kun se takamus on tosiaan aina pakko heittää jommalle kummalle puolelle, suorana ei voi olla. Noh, siitä jatkettiin. Ihan hyvä siirtyminen raviin ja keskiympyrä, josta saatiin jopa 7,5 pistettä! Temponlisäyksessä hieman vastusteli, mutta ihan hyvä. Siirtyminen käyntiin oli ihan ok, voltti oli tuomarin mukaan "sievä", olisi voinut asettaa vähän rohkeammin.
Toisessa temponlisäyksessä rikottiin laukalle, mutta se oli ihan oma vika, tuntuma on niin vaikea pitää siinä, kun on tottunut heittämään ohjaa pois ja ajamaan noita laiskureita... Sen jälkeen voltti ravissa, mikä meni ihan hyvin, siirtyminen käyntiin, ihan ok, ja käännös r:stä ja i:stä, pysähdys g:hen, mikä meni hieman paremmin kuin ensimmäinen pysähdys!
Tulos oli hieman reilu 65%, kommenttia oli että vähän vakaammaksi edestä, ja rennommaksi. Etupään vakaus tulee siinä rentouden kanssa sitten käsi kädessä, sanoisin. Kun vaan saadaan rutiinia alle niin kyllä se tästä! Itselle kommentti oli yllätysyllätys hartiat taakse. Mutta loppukommentti: Siisti suoritus kauttualtaan oli kyllä ihan kiva, katsoen että oli tamman ekat koulukisat :)
Ehkä ensi kerralla sitten uskaltaudutaan jo HeC:hen!! : )))
Ja sijoitus oli siis muuten 21:n osallistujan joukosta neljäs! :) Tyytyväisiä ollaan :)
tiistai 19. huhtikuuta 2011
19.04.2011 - Tunnilla ratsastusta :)
No niin, tänään päästiin taas tunnille ratsastamaan. Ihan ensin oli pikkuinen "este", eli tarhasta kun hain sen, piti talliin mennä päällä olevan traktorin ohi. Floralla ei kuitenkaan ollut minkäänlaista ongelmaa vaikka se oli vielä liikkeessä :)
Kentällä harjoiteltiin kouluohjelmien juttuja. Tehtiin alkukäynneissä kolmikaarista kiemurauraa plus pysähdyksiä ja peruutusta. Flora ei oikein tuosta peruutuksesta perusta, aluksi ei meinannut peruuttaa ollenkaan, heitti takamusta vaan toiselle puolelle. Sain sen kuitenkin lopulta peruuttamaan askeleen, jolloin kehuin paljon ja annoin sen mennä eteenpäin.
Kevyessä ravissa Flora tuntui ihan hyvältä, ei ihan niin vertyneeltä kuin eilen laukkojen jälkeen kuitenkaan. Mentiin ensin kevyessä ravissa samaa kolmikaarista ja tehtiin pysähdyksiä ravista ja taas peruutusta, jossa lisäsin peruutukseen jo toisenkin askeleen, kun se alkoi hieman sujua. Pysähdys suoraan ravista periaatteessa onnistuu, ongelma on vain, että Flora jää tajuttoman etupainoiseksi. Ongelmaa on ennenkin jo hieman työstetty, nyt pitäisi alkaa työstämään sitä lisää. Siirtymiset alaspäin askellajeissa vain sattuvan olemaan mielestäni melkeinpä se kamalin asia minkä harjoittelusta en pidä xP
Harjoitusravissa jatkettiin samaa kolmikaarista, kumpaankin suuntaan. Tämän jälkeen porukka eli 5 ratsukkoa jaettiin kahteen ja laukkasimme pääty-ympyröillä. Olin itse siinä 3 ratsukon ryhmässä ja ahdasta oli. En oikein pystynyt keskittymään itse ratsastukseen kun vähän tahmea puoliverinen ja pieni russ-poni laukkasivat samalla ympyrällä hitaampaa kuin minä, jouduin tekemään paljon voltteja yms, mikä oli kyllä ihan hyvää harjoitusta Floralle.
Laukkojen jälkeen tehtiin harjoitusravissa lävistäjällä temponlisäyksiä. Flora lisäsi tosi hyvin kun pidin hyvän tuntuman, yhden kerran rikkoi laukkaan kun en pitänyt tarpeeksi hyvää tuntumaa, muuten lisäsi ihan kunnolla! Ja mikä parasta: siellä pystyy istumaan! Ihanat pehmeät askeleet :)
Tämän jälkeen jatkettiin volteilla pitkillä sivuilla, Flora alkoi käydä hieman kuumempana, täytyi kyllä vähän pidättää.
Tunti oli ihan mukava, ärsytti vain, että Flora tuntui vertyvän oikeasti vasta laukkojen jälkeen. Olisin halunnut jatkaa työskentelyä vielä, mutta neidin kunto ei kyllä ihan kestä, oli taas vähän hikinen!
Täytyy sanoa että en oikein vieläkään käsitä että minulla on käsissäni OMA hevonen, joka kaiken lisäksi liikkuu eteenpäin omalla moottorilla ja käyttäytyy! Vuosien mittaan ratsastettavieni joukossa on ollut pukkikoneita, ex-ravureita, huonosti käyttäytyviä poneja, itsepäisiä ja laiskoja hevosia... Odotan koko ajan koska Florasta kuoriutuu joku noista! No, parit pukit se on tehnyt, mutta niitäkin on siis tullut huimat 3, kahtena päivänä, eikä kertaakaan enää sen jälkeen. Tietysti tässä takapakkejakin varmasti jossain vaiheessa tulee mutta nyt ihmettelen vain onneani! Muille tämä on varmasti ihan itsestään selvyys mutta minulle noin täydellinen, reipas, oikein päin toimiva ja fiksu hevonen on ollut "luksusta", jota useimmiten olen saanut maistaa vain joskus Tuorilla tunneilla! Olen onnellinen ja ylpeä hevosenomistaja :)
Kentällä harjoiteltiin kouluohjelmien juttuja. Tehtiin alkukäynneissä kolmikaarista kiemurauraa plus pysähdyksiä ja peruutusta. Flora ei oikein tuosta peruutuksesta perusta, aluksi ei meinannut peruuttaa ollenkaan, heitti takamusta vaan toiselle puolelle. Sain sen kuitenkin lopulta peruuttamaan askeleen, jolloin kehuin paljon ja annoin sen mennä eteenpäin.
Kevyessä ravissa Flora tuntui ihan hyvältä, ei ihan niin vertyneeltä kuin eilen laukkojen jälkeen kuitenkaan. Mentiin ensin kevyessä ravissa samaa kolmikaarista ja tehtiin pysähdyksiä ravista ja taas peruutusta, jossa lisäsin peruutukseen jo toisenkin askeleen, kun se alkoi hieman sujua. Pysähdys suoraan ravista periaatteessa onnistuu, ongelma on vain, että Flora jää tajuttoman etupainoiseksi. Ongelmaa on ennenkin jo hieman työstetty, nyt pitäisi alkaa työstämään sitä lisää. Siirtymiset alaspäin askellajeissa vain sattuvan olemaan mielestäni melkeinpä se kamalin asia minkä harjoittelusta en pidä xP
Harjoitusravissa jatkettiin samaa kolmikaarista, kumpaankin suuntaan. Tämän jälkeen porukka eli 5 ratsukkoa jaettiin kahteen ja laukkasimme pääty-ympyröillä. Olin itse siinä 3 ratsukon ryhmässä ja ahdasta oli. En oikein pystynyt keskittymään itse ratsastukseen kun vähän tahmea puoliverinen ja pieni russ-poni laukkasivat samalla ympyrällä hitaampaa kuin minä, jouduin tekemään paljon voltteja yms, mikä oli kyllä ihan hyvää harjoitusta Floralle.
Laukkojen jälkeen tehtiin harjoitusravissa lävistäjällä temponlisäyksiä. Flora lisäsi tosi hyvin kun pidin hyvän tuntuman, yhden kerran rikkoi laukkaan kun en pitänyt tarpeeksi hyvää tuntumaa, muuten lisäsi ihan kunnolla! Ja mikä parasta: siellä pystyy istumaan! Ihanat pehmeät askeleet :)
Tämän jälkeen jatkettiin volteilla pitkillä sivuilla, Flora alkoi käydä hieman kuumempana, täytyi kyllä vähän pidättää.
Tunti oli ihan mukava, ärsytti vain, että Flora tuntui vertyvän oikeasti vasta laukkojen jälkeen. Olisin halunnut jatkaa työskentelyä vielä, mutta neidin kunto ei kyllä ihan kestä, oli taas vähän hikinen!
Täytyy sanoa että en oikein vieläkään käsitä että minulla on käsissäni OMA hevonen, joka kaiken lisäksi liikkuu eteenpäin omalla moottorilla ja käyttäytyy! Vuosien mittaan ratsastettavieni joukossa on ollut pukkikoneita, ex-ravureita, huonosti käyttäytyviä poneja, itsepäisiä ja laiskoja hevosia... Odotan koko ajan koska Florasta kuoriutuu joku noista! No, parit pukit se on tehnyt, mutta niitäkin on siis tullut huimat 3, kahtena päivänä, eikä kertaakaan enää sen jälkeen. Tietysti tässä takapakkejakin varmasti jossain vaiheessa tulee mutta nyt ihmettelen vain onneani! Muille tämä on varmasti ihan itsestään selvyys mutta minulle noin täydellinen, reipas, oikein päin toimiva ja fiksu hevonen on ollut "luksusta", jota useimmiten olen saanut maistaa vain joskus Tuorilla tunneilla! Olen onnellinen ja ylpeä hevosenomistaja :)
Hupsista keikkaa, päivittely unohtuu taas.
Tässä välillä on kyllä tapahtunut vaikka mitä. Ollaan mm. käyty ensimmäisen kerran maastossa!
Mutta itse tärkeämpiin juttuihin, niihin, joista ehkä voisitte jaksaa lukea: oltiin Tiinan tunnilla viime viikon tiistaina. Aluksi Flora oli taas pääpystyssä-enjaksakeskittyä-juoksen- tuulella, mutta Tiinan avulla sain sen sieltä sitten keskittymään ja pyöristymään! Aloitettiin siinä pääty-ympyrällä, että keskittyisin vain asetukseen ja hevosen ratsastamiseen ympyrällä. Todella tärkeää oli hyvä ulko-ohjan tuki, sisäpohje, ja puolipidätteet. Ja voila, hevonen pehmeni edestä, kantoi itsensä paremmin ja alkoi työskentelemään jopa takapäällään! Näin jatkettiin kevyessä ravissa kumpaankin suuntaan, jonka jälkeen istuin harjoitusraviin.
Harjoitusravissa tehtiin siirtymisiä askellajin sisällä, pelkästään istunnalla, iiks. Mutta nekin toimivat yllättävän hyvin! Sain Floran hipsuttelemaan hidasta ravia vain sulkemalla lantiota ja istumalla liikettä vastaan, ja menemään reippaampaa ravia aukaisten lantiota ja myödäten liikkeeseen!
Otettiin toiseen suuntaan vielä laukkaa, mikä meni melko mukavasti. Joudun välillä kuitenkin hieman turvautumaan sisäkäden nostoon että saisin laukassa sisälle päin kaatumista estettyä. Se kuitenkin paranee, mitä paremmin vertynyt Flora on. Nostoissa pyrittiin rauhallisiin ja tasapainoisiin nostoihin, ja eron tunsi! Tämän jälkeen Tiina laittoi meidät vielä tekemään pientä volttia harjoitusravissa, suurentaen ja pienentäen sitä, ja TÄSMÄLLISEN ja TASAPAINOISEN siirtymisen käyntiin, mikä ei siinä tilassa ollut mitään helpointa, kun olisi niiiin kovasti halunnut vaan rojahtaa käyntiin, vatsalihakset huusivat armoa :D No, kyllä se siitä sitten onnistui, lopulta...
Olin kyllä tosi tyytyväinen tuntiin! Mentiin vähän ylikin, ja tamma olikin melko hikinen, mutta hienosti jaksoi loppuun asti, vaikka vähän väsyttikin.
Seuraavana päivänä oltiin myös tunnilla. Se meni kyllä huomattavasti huonommin, epäilen, että minulla oli vähän liian pitkät jalustimet (olen ihan törkeän huono laittamaan jalustimia itselleni, aina väärän pituiset!), enkä saanut pohkeita hyvin lähelle, ja siitähän tamma tykkää... Ainakin melkein! Parit pomput tuli paikallaan kun neiti protestoi, mutta oma vikahan se oli, hevonen oli kunnolla.
Laukassa se oli kuitenkin melko hyvä, ja nostettiin ensimmäisen kerran laukat myös käynnistä! Ensin tuli pari askelta ravia mutta saatiin kuitenkin ihan täsmälliset nostotkin, olin aivan ihmeissäni! :)
Torstaina Floralla oli vapaapäivä, allekirjoittaneen hikoillessa Tuorin tilalla ratsastustunnilla.
Perjantaina juoksuttelin, ja mentiin siinä hieman puomeja. Vähän sähläilyä koko homma kun neiti esitti pelkäävänsä puomeja ja keskittyi vähän muuhun kun omiin koipinsa, täytyypi treenata tätä, JA PALJON.
Lauantaina oltiin sitten Nykäsen Kallen kouluvalmennuksessa. Hiukan jännitti nyt esitellä sitten tätä uutta ostosta, että Kalle saisi siitä hyvän ja oikean kuvan, millainen se on. Mutta onneksi huoli oli turha, neiti meni TOSI hyvin! Olin niin ylpeä tunnista.
Alkuverkat tehtiin ihan itsenäisesti, jossa raveissa Flora oli tosi hyvä heti. Laukassa kaatui vasemmalla taas sisälle päin, mutta saatiin siihen hyvin ohjeita. Ei enää sen kummempaa kyttäillyt mitään, vaikka vilskettä kentän laidoilla taas oli, niin kuin vilkkaimpaan aikaan yleensäkin, hevosia viedään kumpaankin suuntaan, katsojat vaihtavat paikkoja tai muuten vain kävelevät tallista toiseen.
Alkuverryttelyn jälkeen aloitimme tehtävän tekemistä. Eli: harjoitusravissa mentiin ympäri kenttää, pitkien sivujen puolessa välissä tehtiin ravissa hidastus, jonka jälkeen suoraan nopeampaa. Ennen kulmaa otettiin kiinni ja voltti kummallekin lyhyelle sivulle.
Floran kanssa hidastus oli melko helppoa, nopeampaa meno taas ei! Tässä sanotaan taas kyllä että ongelma oli enemmän taas satulan päällä: heitän liikaa ohjaa pois saadakseni sen lisäämään, mihin Flora reagoi jännittymällä ja jumittamalla, eli päinvastoin! Ärsyttävä tapa! Saatiin tehdä lisäystä kevynnetyssä ravissa, ja loppujen lopuksi saatiin parit ihan ok't lisäykset.
Voltit sujuivat kyllä hyvin! Kalle painotti omaa katsetta ja leuan pitämistä ylhäällä, tuuppaan katsomaan liikaa hevoseni kaulaa. Pysyin kuitenkin tällä kertaa melko hyvin ryhdissä ja kannoin kädet, ihan itse ilman ainaista muistutusta! Tuntui aivan erilaiselta mutta erittäin mukavalta kuitenkin :)
Kun oltiin tätä tahkottu kumpaankin suuntaan, otettiin hiukan aikaa käyntiä, jonka aikana Kalle selitti seuraavan tehtävän. Eli jatkettiin samoin kuin äsken, paitsi että ravin lisäyksen sijaan nostettiinkin laukka ja tehtiin lyhyelle sivulle voltti laukassa.
Oli muuten todella kiva tehtävä! Saatiin hyvin treenattua laukannostoja ja täsmällisyyttä niissä. Aluksi meni tosi hyvin, voltitkin sujuivat, vaikkakin vasempaan suuntaan tahti meinasi hidastua, kun ei oikein saanut sitä pyöritettyä, mutta saatiin kuitenkin voltit aina hyvin tehtyä. Siirtymiset olivat hieman hitaita kun neiti olisi tykännyt laukata vielä lisää!
Kun tätä oli menty siinä vähän aikaa jouduin hieman muuntelemaan tehtävää eli ottamaan nostoja vähän eri kohdasta, kun Flora fiksuna tammana tajusi että ahaa, tässähän se laukka nostetaan, ja alkoi itse ennakoimaan sitä. Jouduin tekemään ihan hirveästi puolipidätteitä että sain laukan nostettua ihan itse. Mitä enemmän laukattiin, sitä enemmän hidastukset hieman jäivät... Yritin tunnollisesti niitä tehdä mutta taisi omakin mieli olla siinä tulevassa laukannostossa vähän liikaa, samoin hevosen, joka ei olisi malttanut hidastaa ennen laukannostokohtaa. Tätä täytyypi siis harjoitella.
Kun olimme kumpaankin suuntaan menneet hyvän aikaa, Kalle katsoi että saimme hyvän suorituksen, jonka jälkeen siirryttiin harjoitusraviin ja ravattiin pari kierrosta. Flora olisi tykännyt laukata vielä ja nostelikin parista kohtaa omine lupineen laukkaa, mille oli pakko nauraa, se oli niin innoissaan :) Otin kuitenkin heti takaisin, omine lupineen ei kuitenkaan laukkailla vaikka innoissaan oltaisiinkin ;)
Kevyessä ravissa annoin Floran venyttää eteen alas, mikä onnistuikin melko hyvin. Sen jälkeen käveltiin pitkään siinä.
Kallelta saatiin ihan hyvää kommenttia, vasen suunta Floralle on tosiaan vaikeampi, mutta sen vertyessä parani koko ajan. Oli siistinpuoleista ratsastusta eikä mitään isoja moitteita, nyt hiotaan niitä pikkujuttuja mitä riittääkin!
Sunnuntaina lähdettiin Floran "poikaystävän" eli tarhakaverin Jaron & Kristan kanssa maastoilemaan. Se oli Floran ensimmäinen maasto täällä, enkä tiennyt yhtään onko sillä ennen maastoiltu. Kaivoin siis pölyisen turvaliivin laatikostani niskaan ja matkaan.
Alun perin Jaro oli lähtenyt mukaan ns. henkisenä turvana ja rauhallisena pollena jonka perässä me sitten tullaan, mutta roolit kääntyivät kuitenkin eri päin, kun Jaro alkoi näkemään vihreitä miehiä ties missä kivissä. Allekirjoittaneen kuusivuotias otti tällöin johtoaseman ja oli siinä täysin tyytyväinen, ihan uusissa maastoissa mentiin eikä sillä ollut minkäänmoista ongelmaa!
Metsän siimeksessä oikein kun oltiin, siellä oli vielä hieman lunta ja märkää, kun aurinko ei voinut sinne paistaa. Jalat upposivat ja vesilätäköitä, yök! Ei oltu aivan tätä odotettu, mutta ihan järkevästi kun ajattelee niin ehkä se ei vielä ole kerennyt kuivumaan... Flora nosteli koipiansa ihan inhoten ja kävelikin mielellään polun reunalla, kuivassa.
Ainut kerta kun se maaston aikana oikeasti teki stopin eikä meinannut mennä eteenpäin olikin sitten ihan viimeisillä metreillä tämän polun aikana: iso vesilätäkkö aivan keskellä polkua, eikä mahdollisuutta päästä yli kuivin jaloin. Jaro kuitenkin tässä meni sitten edelle ja Florakin viitsi kastella kavionsa.
Tämän polun jälkeen jatkettiin pitkää metsätietä, joka oli metsänomistajien puolesta hoidettu. Sinne oli ajettu paljon soraa. Tiedättekö muuten miten menee tämä yhtälö: hevonen, jolla ei ole kenkää jalassa jossa se on tottunut kenkään (eli Jaro & Flora) + kova pohja? No, kerron vastauksen: Tökstökstöks kun heppa klenkkaa. Tosi mukavaa! No, onneksi pystyttiin edes osan aikaa menemään polun sivussa. Oli kyllä maailman pisin suora, tai ainakin tuntui siltä...
Tämän jälkeen matka sujuikin hyvin, Floralla ei ollut mitään ongelmaa autojen kanssa jotka menivät siinä pienen matkan päässä tiellä, eikä minkään muunkaan kanssa. Tallille tultiin siis tosi hyväntuulisina! Loppumatkasta ihmeteltiin kyllä Floran "rentoutumista" eli minä pidän löysää tuntumaa ja pohkeita ihan normaalisti kiinni, niin Flora kulkee kaula kaarella, kuin kouluponi konsanaan, huoh :D Jaro lönkötteli eteenpäin pää pitkänä ja yritin saada tammaa vähän samaan, oltiin sentään maastossa rentoutumassa, mutta ei, kun hän menee näin! Olin kyllä lenkkiin tosi tyytyväinen, rohkea tamma!
Maanantaina oltiin myrskyn aikaan ratsastamassa kentällä, aidat huojuivat, lamppu rämisi ja moottorisaha pauhasi lähistöllä, mutta Floralla ei ollut sen kummempaa ongelmaa. Tein käynnissä hieman pohkeenväistöä, mikä sujui melko hyvin, se oli vain hieman kiireistä.
Kevyessä ravissa verryttelin isoilla pääty-ympyröillä ja loivalla kiemurauralla. Otin myös alkuverryttelyyn laukkaa, että saisin sen hyvin vertymään, kumpaankin suuntaan.
Tämän jälkeen aloitin harjoitusravissa volttityöskentelyn. Tein joka kulmaan volttia, välillä myös lyhyiden ja pitkien sivujen välille. Flora tuntui tosi hyvältä, rennolta ja elastiselta, liikkui omalla moottorillaan ja kuunteli hyvin pohkeita. Se pysyi tasaisena kädelle ja oli hyvin kuulolla! Olin aivan taivaassa, pystyin vain istumaan ja keskittymään omaan istuntaan ja apujenkäyttöön. Floran kanssa olen huomannut että se kyllä kulkee ja osaa kulkea jos vain itse osaa, mikä on vain hyvä, koska kehityn sen vuoksi sen kanssa koko ajan.
Tätä tehtyäni kumpaankin suuntaan otin pääty-ympyrällä laukannostoja. Kokeilin vielä käynnistäkin nostoja, mikä onnistuikin hyvin! Kun olin saanut vasempaan eli huonompaan suuntaan hyvän laukannoston suoraan käynnistä, lopetin tahkoamisen siihen ja menin kevyttä ravia jossa annoin sen venyttää eteen alas. Tämän jälkeen kävelin kentällä, mutta päätin kuitenkin lähteä pois kentältä kävelemään kahden muun kanssa jotka kävelivät pihalla. Meillä on hyvä, melko tasainen "pesiskenttä", jossa pystyy köpöttelemään ja ravaamaankin ihan hyvin jos ei kentälle aina halua :) Flora käyttäytyi tosi hyvin vaikka moottorisaha oli aika lähellä!
Mutta itse tärkeämpiin juttuihin, niihin, joista ehkä voisitte jaksaa lukea: oltiin Tiinan tunnilla viime viikon tiistaina. Aluksi Flora oli taas pääpystyssä-enjaksakeskittyä-juoksen- tuulella, mutta Tiinan avulla sain sen sieltä sitten keskittymään ja pyöristymään! Aloitettiin siinä pääty-ympyrällä, että keskittyisin vain asetukseen ja hevosen ratsastamiseen ympyrällä. Todella tärkeää oli hyvä ulko-ohjan tuki, sisäpohje, ja puolipidätteet. Ja voila, hevonen pehmeni edestä, kantoi itsensä paremmin ja alkoi työskentelemään jopa takapäällään! Näin jatkettiin kevyessä ravissa kumpaankin suuntaan, jonka jälkeen istuin harjoitusraviin.
Harjoitusravissa tehtiin siirtymisiä askellajin sisällä, pelkästään istunnalla, iiks. Mutta nekin toimivat yllättävän hyvin! Sain Floran hipsuttelemaan hidasta ravia vain sulkemalla lantiota ja istumalla liikettä vastaan, ja menemään reippaampaa ravia aukaisten lantiota ja myödäten liikkeeseen!
Otettiin toiseen suuntaan vielä laukkaa, mikä meni melko mukavasti. Joudun välillä kuitenkin hieman turvautumaan sisäkäden nostoon että saisin laukassa sisälle päin kaatumista estettyä. Se kuitenkin paranee, mitä paremmin vertynyt Flora on. Nostoissa pyrittiin rauhallisiin ja tasapainoisiin nostoihin, ja eron tunsi! Tämän jälkeen Tiina laittoi meidät vielä tekemään pientä volttia harjoitusravissa, suurentaen ja pienentäen sitä, ja TÄSMÄLLISEN ja TASAPAINOISEN siirtymisen käyntiin, mikä ei siinä tilassa ollut mitään helpointa, kun olisi niiiin kovasti halunnut vaan rojahtaa käyntiin, vatsalihakset huusivat armoa :D No, kyllä se siitä sitten onnistui, lopulta...
Olin kyllä tosi tyytyväinen tuntiin! Mentiin vähän ylikin, ja tamma olikin melko hikinen, mutta hienosti jaksoi loppuun asti, vaikka vähän väsyttikin.
Seuraavana päivänä oltiin myös tunnilla. Se meni kyllä huomattavasti huonommin, epäilen, että minulla oli vähän liian pitkät jalustimet (olen ihan törkeän huono laittamaan jalustimia itselleni, aina väärän pituiset!), enkä saanut pohkeita hyvin lähelle, ja siitähän tamma tykkää... Ainakin melkein! Parit pomput tuli paikallaan kun neiti protestoi, mutta oma vikahan se oli, hevonen oli kunnolla.
Laukassa se oli kuitenkin melko hyvä, ja nostettiin ensimmäisen kerran laukat myös käynnistä! Ensin tuli pari askelta ravia mutta saatiin kuitenkin ihan täsmälliset nostotkin, olin aivan ihmeissäni! :)
Torstaina Floralla oli vapaapäivä, allekirjoittaneen hikoillessa Tuorin tilalla ratsastustunnilla.
Perjantaina juoksuttelin, ja mentiin siinä hieman puomeja. Vähän sähläilyä koko homma kun neiti esitti pelkäävänsä puomeja ja keskittyi vähän muuhun kun omiin koipinsa, täytyypi treenata tätä, JA PALJON.
Lauantaina oltiin sitten Nykäsen Kallen kouluvalmennuksessa. Hiukan jännitti nyt esitellä sitten tätä uutta ostosta, että Kalle saisi siitä hyvän ja oikean kuvan, millainen se on. Mutta onneksi huoli oli turha, neiti meni TOSI hyvin! Olin niin ylpeä tunnista.
Alkuverkat tehtiin ihan itsenäisesti, jossa raveissa Flora oli tosi hyvä heti. Laukassa kaatui vasemmalla taas sisälle päin, mutta saatiin siihen hyvin ohjeita. Ei enää sen kummempaa kyttäillyt mitään, vaikka vilskettä kentän laidoilla taas oli, niin kuin vilkkaimpaan aikaan yleensäkin, hevosia viedään kumpaankin suuntaan, katsojat vaihtavat paikkoja tai muuten vain kävelevät tallista toiseen.
Alkuverryttelyn jälkeen aloitimme tehtävän tekemistä. Eli: harjoitusravissa mentiin ympäri kenttää, pitkien sivujen puolessa välissä tehtiin ravissa hidastus, jonka jälkeen suoraan nopeampaa. Ennen kulmaa otettiin kiinni ja voltti kummallekin lyhyelle sivulle.
Floran kanssa hidastus oli melko helppoa, nopeampaa meno taas ei! Tässä sanotaan taas kyllä että ongelma oli enemmän taas satulan päällä: heitän liikaa ohjaa pois saadakseni sen lisäämään, mihin Flora reagoi jännittymällä ja jumittamalla, eli päinvastoin! Ärsyttävä tapa! Saatiin tehdä lisäystä kevynnetyssä ravissa, ja loppujen lopuksi saatiin parit ihan ok't lisäykset.
Voltit sujuivat kyllä hyvin! Kalle painotti omaa katsetta ja leuan pitämistä ylhäällä, tuuppaan katsomaan liikaa hevoseni kaulaa. Pysyin kuitenkin tällä kertaa melko hyvin ryhdissä ja kannoin kädet, ihan itse ilman ainaista muistutusta! Tuntui aivan erilaiselta mutta erittäin mukavalta kuitenkin :)
Kun oltiin tätä tahkottu kumpaankin suuntaan, otettiin hiukan aikaa käyntiä, jonka aikana Kalle selitti seuraavan tehtävän. Eli jatkettiin samoin kuin äsken, paitsi että ravin lisäyksen sijaan nostettiinkin laukka ja tehtiin lyhyelle sivulle voltti laukassa.
Oli muuten todella kiva tehtävä! Saatiin hyvin treenattua laukannostoja ja täsmällisyyttä niissä. Aluksi meni tosi hyvin, voltitkin sujuivat, vaikkakin vasempaan suuntaan tahti meinasi hidastua, kun ei oikein saanut sitä pyöritettyä, mutta saatiin kuitenkin voltit aina hyvin tehtyä. Siirtymiset olivat hieman hitaita kun neiti olisi tykännyt laukata vielä lisää!
Kun tätä oli menty siinä vähän aikaa jouduin hieman muuntelemaan tehtävää eli ottamaan nostoja vähän eri kohdasta, kun Flora fiksuna tammana tajusi että ahaa, tässähän se laukka nostetaan, ja alkoi itse ennakoimaan sitä. Jouduin tekemään ihan hirveästi puolipidätteitä että sain laukan nostettua ihan itse. Mitä enemmän laukattiin, sitä enemmän hidastukset hieman jäivät... Yritin tunnollisesti niitä tehdä mutta taisi omakin mieli olla siinä tulevassa laukannostossa vähän liikaa, samoin hevosen, joka ei olisi malttanut hidastaa ennen laukannostokohtaa. Tätä täytyypi siis harjoitella.
Kun olimme kumpaankin suuntaan menneet hyvän aikaa, Kalle katsoi että saimme hyvän suorituksen, jonka jälkeen siirryttiin harjoitusraviin ja ravattiin pari kierrosta. Flora olisi tykännyt laukata vielä ja nostelikin parista kohtaa omine lupineen laukkaa, mille oli pakko nauraa, se oli niin innoissaan :) Otin kuitenkin heti takaisin, omine lupineen ei kuitenkaan laukkailla vaikka innoissaan oltaisiinkin ;)
Kevyessä ravissa annoin Floran venyttää eteen alas, mikä onnistuikin melko hyvin. Sen jälkeen käveltiin pitkään siinä.
Kallelta saatiin ihan hyvää kommenttia, vasen suunta Floralle on tosiaan vaikeampi, mutta sen vertyessä parani koko ajan. Oli siistinpuoleista ratsastusta eikä mitään isoja moitteita, nyt hiotaan niitä pikkujuttuja mitä riittääkin!
Sunnuntaina lähdettiin Floran "poikaystävän" eli tarhakaverin Jaron & Kristan kanssa maastoilemaan. Se oli Floran ensimmäinen maasto täällä, enkä tiennyt yhtään onko sillä ennen maastoiltu. Kaivoin siis pölyisen turvaliivin laatikostani niskaan ja matkaan.
Alun perin Jaro oli lähtenyt mukaan ns. henkisenä turvana ja rauhallisena pollena jonka perässä me sitten tullaan, mutta roolit kääntyivät kuitenkin eri päin, kun Jaro alkoi näkemään vihreitä miehiä ties missä kivissä. Allekirjoittaneen kuusivuotias otti tällöin johtoaseman ja oli siinä täysin tyytyväinen, ihan uusissa maastoissa mentiin eikä sillä ollut minkäänmoista ongelmaa!
Metsän siimeksessä oikein kun oltiin, siellä oli vielä hieman lunta ja märkää, kun aurinko ei voinut sinne paistaa. Jalat upposivat ja vesilätäköitä, yök! Ei oltu aivan tätä odotettu, mutta ihan järkevästi kun ajattelee niin ehkä se ei vielä ole kerennyt kuivumaan... Flora nosteli koipiansa ihan inhoten ja kävelikin mielellään polun reunalla, kuivassa.
Ainut kerta kun se maaston aikana oikeasti teki stopin eikä meinannut mennä eteenpäin olikin sitten ihan viimeisillä metreillä tämän polun aikana: iso vesilätäkkö aivan keskellä polkua, eikä mahdollisuutta päästä yli kuivin jaloin. Jaro kuitenkin tässä meni sitten edelle ja Florakin viitsi kastella kavionsa.
Tämän polun jälkeen jatkettiin pitkää metsätietä, joka oli metsänomistajien puolesta hoidettu. Sinne oli ajettu paljon soraa. Tiedättekö muuten miten menee tämä yhtälö: hevonen, jolla ei ole kenkää jalassa jossa se on tottunut kenkään (eli Jaro & Flora) + kova pohja? No, kerron vastauksen: Tökstökstöks kun heppa klenkkaa. Tosi mukavaa! No, onneksi pystyttiin edes osan aikaa menemään polun sivussa. Oli kyllä maailman pisin suora, tai ainakin tuntui siltä...
Tämän jälkeen matka sujuikin hyvin, Floralla ei ollut mitään ongelmaa autojen kanssa jotka menivät siinä pienen matkan päässä tiellä, eikä minkään muunkaan kanssa. Tallille tultiin siis tosi hyväntuulisina! Loppumatkasta ihmeteltiin kyllä Floran "rentoutumista" eli minä pidän löysää tuntumaa ja pohkeita ihan normaalisti kiinni, niin Flora kulkee kaula kaarella, kuin kouluponi konsanaan, huoh :D Jaro lönkötteli eteenpäin pää pitkänä ja yritin saada tammaa vähän samaan, oltiin sentään maastossa rentoutumassa, mutta ei, kun hän menee näin! Olin kyllä lenkkiin tosi tyytyväinen, rohkea tamma!
Maanantaina oltiin myrskyn aikaan ratsastamassa kentällä, aidat huojuivat, lamppu rämisi ja moottorisaha pauhasi lähistöllä, mutta Floralla ei ollut sen kummempaa ongelmaa. Tein käynnissä hieman pohkeenväistöä, mikä sujui melko hyvin, se oli vain hieman kiireistä.
Kevyessä ravissa verryttelin isoilla pääty-ympyröillä ja loivalla kiemurauralla. Otin myös alkuverryttelyyn laukkaa, että saisin sen hyvin vertymään, kumpaankin suuntaan.
Tämän jälkeen aloitin harjoitusravissa volttityöskentelyn. Tein joka kulmaan volttia, välillä myös lyhyiden ja pitkien sivujen välille. Flora tuntui tosi hyvältä, rennolta ja elastiselta, liikkui omalla moottorillaan ja kuunteli hyvin pohkeita. Se pysyi tasaisena kädelle ja oli hyvin kuulolla! Olin aivan taivaassa, pystyin vain istumaan ja keskittymään omaan istuntaan ja apujenkäyttöön. Floran kanssa olen huomannut että se kyllä kulkee ja osaa kulkea jos vain itse osaa, mikä on vain hyvä, koska kehityn sen vuoksi sen kanssa koko ajan.
Tätä tehtyäni kumpaankin suuntaan otin pääty-ympyrällä laukannostoja. Kokeilin vielä käynnistäkin nostoja, mikä onnistuikin hyvin! Kun olin saanut vasempaan eli huonompaan suuntaan hyvän laukannoston suoraan käynnistä, lopetin tahkoamisen siihen ja menin kevyttä ravia jossa annoin sen venyttää eteen alas. Tämän jälkeen kävelin kentällä, mutta päätin kuitenkin lähteä pois kentältä kävelemään kahden muun kanssa jotka kävelivät pihalla. Meillä on hyvä, melko tasainen "pesiskenttä", jossa pystyy köpöttelemään ja ravaamaankin ihan hyvin jos ei kentälle aina halua :) Flora käyttäytyi tosi hyvin vaikka moottorisaha oli aika lähellä!
lauantai 9. huhtikuuta 2011
Ratsasteluja, 8. ja 9.04.2011
8. päivä flunssan jälkimainingeissa täytyi jo selkäänkin päästä, koko viikon tyttö oli kuitenkin nyt seissyt - rokotus, minä kipeenä ja matolääke - siinä oli meidän 5 päivää! Oli kyllä mukava mennä selkään kun edellisenä päivänä oli kamalan kelin vuoksi seissyt koko päivän sisällä eikä vielä ollut kerinnyt tarhaan sinä päivänä, kun oli vasta tarhailuvuorossa illalla... Noh, ei kuitenkaan näyttänyt aivan päähän nousseen tämä seisominen.
Virtaa oli kyllä alussa ja jouduin tekemään töitä että sain ponin kuuntelemaan. Ponitallin päätysuora oli vieläkin mukamas niin jännittävä, varsinkin kun aitaan nojasi harava! Suorana ei siitä siis ilman tahtojen taistoa voinut mennä. Floralla on sellainen tapa, että kun sitä alkaa jännittää (eli useimmiten siinä ponitallin päädyssä kun siellä rapisee ja kopisee ja ihmiset ja hevoset ramppaa siellä), se vetää itsensä ihan pakettiin ja alkaa sipsuttaa paikoilleen. Se on kuitenkin melko helppo korjata, ja kun sen saa siitä eteenpäin, se keskittyykin eteenpäin menemiseen eikä siihen jännittymiseen. Ärsyttävää se on mutta koko ajan sitä ilmenee vähemmän!
Mentiin hieman puomisarjaa, 3 puomia, ja toisella pitkällä sivulla oli kaksi puomia yhdessä, niiden yli nosteltiin koipia niinkuin ne olisivat olleet ainakin 40cm korkeita! ;)
Otettiin sitten ensimmäisen kerran laukkaakin kotikentällä. Oikeaan suuntaan tuli pari pukkia, tiedä sitten oliko energiaa, intoa vai mikä lie, mutta Sallin jälkeen voin sanoa pysyväni melko hyvin pukeissa kyydissä! Kun tarpeeksi monta kertaa sieltä tipahtaa alkaa kyllä reagointi ja tasapaino parantua ihmeellisesti ;) Laukassa se teki tuota askeleen lyhentämistä kanssa, tuntui joissakin kohtia että nyt se laukkaa melkein paikallaan, mutta reippaat pohkeet auttoivat ongelmaan.
9. päivä lähdettiin sitten ihanalla ilmalla kentälle! Aurinko paistoi ja oli tyyntä, ai että :) Tuli kyllä siinä "helteessä" ihan hiki!
Aloittelin käynnissä ihan normaalilla suoraan, kulma, suoraan, kulma, suoraan... -harjoituksella, eli ratsastin kenttää ympäri, huolellisilla teillä. Kun sain sen kumpaankin suuntaan kuuntelemaan, siirryin kevyeeseen raviin. Siinä kyllä tuntui ero eiliseen! Ravi oli paljon tasaisempaa ja tahdikkaampaa, se oli paljon rennompi, eikä ponitallin päädyssä ollut niin ongelmaa. Jännittymisiä ei tullut kuin ihan pari, jos sitäkään, ja nyt osaan jo aika hyvin työstää ne pois!
Kaikista vaikein ongelma Floran kanssa on ollut oman ratsastukseni sopeuttaminen erilaiseen hevoseen. Ratsastamieni hevosten kanssa pohkeeni ovat tottuneet melkeinpä työntämään hevosta eteenpäin ja ratsastamaan joka askelta, mikä ei kylläkään ole mikään paras tapa. Floraa, joka on itsessään jo ihan eteenpäin pyrkivä, ei siis tarvitse niin eteenpäin ratsastaa. Tämä aiheuttaa minussa jo ongelman - miten löytää se hyvä keskitie pohkeiden käyttöön? Treeniä treeniä, yllätys yllätys.
Kevyessä ravissa tein siirtymisiä käyntiin ja käynnistä raviin. Ravista käyntiin siirtymisissä Flora tuuppaa jäämään hieman etupainoiseksi, ja jään helposti matkustamaan itse siirtymisen ajaksi. Näitä täytyy treenata!
Laukkaa otin toisessa päädyssä. Flora nostaa laukat reippaasti ravista ja melko täsmällisesti myös. Oikea laukka yllätti minut tällä kertaa tasapainoisuudellaan ja tahdillaan! Kun uskalsin siinä Floran koohotuksessa istumaan syvälle satulaan ja ratsastamaan laukkaa, sen selkä pyöristyi, tahti tasapainoittui ja ratsastettavuus parani huomattavasti. Aivan taivaallinen tunne!
Vasen laukka olikin sitten asia erikseen. Flora on muutenkin melko vino vasempaan, joten vasen laukka oli sille huonompi. Järkyttävä kaatuminen sisälle ja kunnon pukki, sai kyllä pienet läksytykset sen jälkeen. Tyttö vähän kuumeni tästä ja menin pari kierrosta sitten käyntiä että saisin sen taas rennoksi ja rauhalliseksi. Tämän jälkeen täsmällinen raviin siirtyminen, hyvä harjoitusravi alle ja laukannosto. Jouduin todellakin tekemään työtä sisäpohkeen kanssa, mutta työ kannatti! Sain sen jopa melko suoraksi niin, ettei se aivan kaatunut sisälle päin. Jouduin hieman pienentämään pääty-ympyrää että sain sen kokonaan keskittymään työskentelyyn, mutta se kannatti.
Loppuraveissa oltiinkin sitten melko rentoja ja käynnissä meinattiin käydä leikkimässä kukkulan kuningasta yhdessä kulmassa, missä on vielä iso lumikasa kentän lanaamisen jäljiltä, pitkin ohjin kun käveltiin Floora katsoi että jatkanpa tuonne ja kiipesikin jo pari askelta ennen kuin sain ponin takaisin "kuivalle" maalle!
Saatiin nyt sitten vastaus siihenkin kysymykseen mitä olin mietiskellyt: Mitä Flora - erittäin seurallinen hevonen - tekee kun kaveri lähtee pois kentältä ja se jää yksin? No, heiluttelee korviansa hiukan kaverin suuntaan ja jatkaa köpsöttelyä. No problemo. Ei muuten olisi tälläinen ihan heti tullut mieleen mutta toinen Viron hobunen oli kokeillut hieman kahdella jalalla loikkimista kun kaveri lähti, niistä kun ei kuitenkaan tiedä että mihin ovat tottuneet ja mihin eivät. :)
Linimentti aiheutti kummastelukohtauksen karsinassa - "inhottavan" tuntuinen mönjä sai neidin nostelemaan koipiaan yksi kerrallaan ja nostelemaan ylähuultaan ja haistelemaan ihmeissään ilmaa, missä puskassa neiti olet asunut? Yhden kengän hobunen ehti vielä kentällä heittää pois, eihän kengittäjä käynyt kuin edellispäivänä....
Virtaa oli kyllä alussa ja jouduin tekemään töitä että sain ponin kuuntelemaan. Ponitallin päätysuora oli vieläkin mukamas niin jännittävä, varsinkin kun aitaan nojasi harava! Suorana ei siitä siis ilman tahtojen taistoa voinut mennä. Floralla on sellainen tapa, että kun sitä alkaa jännittää (eli useimmiten siinä ponitallin päädyssä kun siellä rapisee ja kopisee ja ihmiset ja hevoset ramppaa siellä), se vetää itsensä ihan pakettiin ja alkaa sipsuttaa paikoilleen. Se on kuitenkin melko helppo korjata, ja kun sen saa siitä eteenpäin, se keskittyykin eteenpäin menemiseen eikä siihen jännittymiseen. Ärsyttävää se on mutta koko ajan sitä ilmenee vähemmän!
Mentiin hieman puomisarjaa, 3 puomia, ja toisella pitkällä sivulla oli kaksi puomia yhdessä, niiden yli nosteltiin koipia niinkuin ne olisivat olleet ainakin 40cm korkeita! ;)
Otettiin sitten ensimmäisen kerran laukkaakin kotikentällä. Oikeaan suuntaan tuli pari pukkia, tiedä sitten oliko energiaa, intoa vai mikä lie, mutta Sallin jälkeen voin sanoa pysyväni melko hyvin pukeissa kyydissä! Kun tarpeeksi monta kertaa sieltä tipahtaa alkaa kyllä reagointi ja tasapaino parantua ihmeellisesti ;) Laukassa se teki tuota askeleen lyhentämistä kanssa, tuntui joissakin kohtia että nyt se laukkaa melkein paikallaan, mutta reippaat pohkeet auttoivat ongelmaan.
9. päivä lähdettiin sitten ihanalla ilmalla kentälle! Aurinko paistoi ja oli tyyntä, ai että :) Tuli kyllä siinä "helteessä" ihan hiki!
Aloittelin käynnissä ihan normaalilla suoraan, kulma, suoraan, kulma, suoraan... -harjoituksella, eli ratsastin kenttää ympäri, huolellisilla teillä. Kun sain sen kumpaankin suuntaan kuuntelemaan, siirryin kevyeeseen raviin. Siinä kyllä tuntui ero eiliseen! Ravi oli paljon tasaisempaa ja tahdikkaampaa, se oli paljon rennompi, eikä ponitallin päädyssä ollut niin ongelmaa. Jännittymisiä ei tullut kuin ihan pari, jos sitäkään, ja nyt osaan jo aika hyvin työstää ne pois!
Kaikista vaikein ongelma Floran kanssa on ollut oman ratsastukseni sopeuttaminen erilaiseen hevoseen. Ratsastamieni hevosten kanssa pohkeeni ovat tottuneet melkeinpä työntämään hevosta eteenpäin ja ratsastamaan joka askelta, mikä ei kylläkään ole mikään paras tapa. Floraa, joka on itsessään jo ihan eteenpäin pyrkivä, ei siis tarvitse niin eteenpäin ratsastaa. Tämä aiheuttaa minussa jo ongelman - miten löytää se hyvä keskitie pohkeiden käyttöön? Treeniä treeniä, yllätys yllätys.
Kevyessä ravissa tein siirtymisiä käyntiin ja käynnistä raviin. Ravista käyntiin siirtymisissä Flora tuuppaa jäämään hieman etupainoiseksi, ja jään helposti matkustamaan itse siirtymisen ajaksi. Näitä täytyy treenata!
Laukkaa otin toisessa päädyssä. Flora nostaa laukat reippaasti ravista ja melko täsmällisesti myös. Oikea laukka yllätti minut tällä kertaa tasapainoisuudellaan ja tahdillaan! Kun uskalsin siinä Floran koohotuksessa istumaan syvälle satulaan ja ratsastamaan laukkaa, sen selkä pyöristyi, tahti tasapainoittui ja ratsastettavuus parani huomattavasti. Aivan taivaallinen tunne!
Vasen laukka olikin sitten asia erikseen. Flora on muutenkin melko vino vasempaan, joten vasen laukka oli sille huonompi. Järkyttävä kaatuminen sisälle ja kunnon pukki, sai kyllä pienet läksytykset sen jälkeen. Tyttö vähän kuumeni tästä ja menin pari kierrosta sitten käyntiä että saisin sen taas rennoksi ja rauhalliseksi. Tämän jälkeen täsmällinen raviin siirtyminen, hyvä harjoitusravi alle ja laukannosto. Jouduin todellakin tekemään työtä sisäpohkeen kanssa, mutta työ kannatti! Sain sen jopa melko suoraksi niin, ettei se aivan kaatunut sisälle päin. Jouduin hieman pienentämään pääty-ympyrää että sain sen kokonaan keskittymään työskentelyyn, mutta se kannatti.
Loppuraveissa oltiinkin sitten melko rentoja ja käynnissä meinattiin käydä leikkimässä kukkulan kuningasta yhdessä kulmassa, missä on vielä iso lumikasa kentän lanaamisen jäljiltä, pitkin ohjin kun käveltiin Floora katsoi että jatkanpa tuonne ja kiipesikin jo pari askelta ennen kuin sain ponin takaisin "kuivalle" maalle!
Saatiin nyt sitten vastaus siihenkin kysymykseen mitä olin mietiskellyt: Mitä Flora - erittäin seurallinen hevonen - tekee kun kaveri lähtee pois kentältä ja se jää yksin? No, heiluttelee korviansa hiukan kaverin suuntaan ja jatkaa köpsöttelyä. No problemo. Ei muuten olisi tälläinen ihan heti tullut mieleen mutta toinen Viron hobunen oli kokeillut hieman kahdella jalalla loikkimista kun kaveri lähti, niistä kun ei kuitenkaan tiedä että mihin ovat tottuneet ja mihin eivät. :)
Linimentti aiheutti kummastelukohtauksen karsinassa - "inhottavan" tuntuinen mönjä sai neidin nostelemaan koipiaan yksi kerrallaan ja nostelemaan ylähuultaan ja haistelemaan ihmeissään ilmaa, missä puskassa neiti olet asunut? Yhden kengän hobunen ehti vielä kentällä heittää pois, eihän kengittäjä käynyt kuin edellispäivänä....
torstai 7. huhtikuuta 2011
Kengitystä ja matolääkkeitä, 7.04.2011
Toinen päivä kipeänä alkoi nyt sitten tänään! Ei muuten olisi mitään harmia mutta töissä kun nyt pakertaa niin hieman ketuttaa kun menee rahaa sivu suun! Noh, ei sinne puolikuntoisena viitsi lasejakaan mennä nostelemaan, ties mitä olisin tehnyt!
Kipeänä tosiaan makasin tuolla sängyn pohjalla pitkikset ja t-paita päällä, tukka pystyssä kun muistin että "Ei hitto, piti sille kengittäjälle soittaa tänään!" Floralla kun ei ole yhdessä takajalassa kenkää kun nämä kengittäjäharjoittelijat eivät sitä sitten viime kerralla saaneet enää... Ammattilaista peliin siis. Olin tälle miehelle jo alkuviikosta soitellut ja silloin sovittiin että soitan hänelle torstai iltapäivällä ja katsotaan pääseekö tänään vain huomenna. Noh, siinä sängyssä sitten naputtelin numeroni ja soitin. Ajankohtaa kysyessäni vastaus oli: "No minä tässä juuri lähdin ajelemaan sinne suuntaan että voisin tällä välissä tulla, olen ihan pian siellä!"
Pienimuotoinen paniikki päälle, lökärit, huppari ja eripariset sukat jalkaan, pikaharjaus hiuksille, iskä kuskiksi (tämä flunssa aiheuttaa mielenkiintoisia huippauskohtauksia, silmissä mustenee mukavasti välillä), etten ajele mihinkään ojaan, ja tallia päin. Onneksi matkassa kestää sellainen kolme minuuttia, että oltiin tallilla kuitenkin ennen kengittäjää.
Flora oli tallissa sisällä, makoili mukavasti oljissa ja katseli sieltä sitten kun tultiin höpisemään kalterien ulkopuolelle. Kengittäjä ajeli siinä vaiheessa pihaan ja otin tytön pois karsinasta siihen käytävälle. Kengittäjä kehui tamman ulkonäköä, se onkin sellainen primadonna että mahtaakohan kaikkien kehut nousta pian päähän ;) Siinä sitten alettiin heti töihin ja noh, jalkaongelmat jatkuivat. Kenkä saatiin kuitenkin melko kunnialla jalkaan, turpa mysliämpärissä, ammattilainen oli kyllä tosi hyvin tilanteen tasalla! Sanoi että tuo Floran ongelma takajalkojen kanssa, eli se, että se jännittää ihan hirveästi takajalkojen kengitystä ja yrittää päästä pois tilanteesta eli vetää jalkansa pois, on erittäin yleinen. Eniten sitä tosiaan ilmenee noiden tuontihevosten kanssa, jotka ovat kyllä erittäin hyvin käyttäytyviä etujalkojen kengityksessä + takajalkojen vuolemisessa, mutta kun aletaankin sitten Suomessa kengittää takajalkojakin, ongelmat alkavat. Siihen kun eivät ollenkaan ole tottuneet, on asia melkoinen järkytys...
Kotiläksyksi saatiin sitten kärsivällistä harjoittelemista takajalkojen kanssa, pitkäaikaista nostoa ja reipasta naputtelua esim, että tamma tottuisi takajalkojen kanssa puuhailuun myös. Kengittäjä arveli että kun tarpeeksi kärsivällisesti sitä harjoitellaan, ongelma saadaan pois.
Mitä tästä siis opimme: Ensi kerralla ammattilainen heti kehiin! Harjoittelijat saavat sitten harjoitella noiden pomminvarmojen ponien kanssa jotka nukkuvat käytävällä yksi koipi ylhäällä + Floran takajalkoja täytyy harjoitella.
Siinä sitten kun oltiin juuri sanottu heippa kengittäjälle, saapuivat matolääkkeet talliin. Floran viimeisestä madotuksesta ei ole mitään tietoa, joten päädyttiin madottamaan se nyt sitten heti. Florasta pidettiin kiinni kun ruiskaisin matolääkkeen suuhun, sillä ei kyllä ollut sille mitään ongelmaa, maku ei kyllä tainnut olla mikään maailman paras! Sinä aikana kun minä heitin putelin roskiin iskä katseli karsinaan ja sanoi Floran hinkanneen turpaansa olkiin ja maiskutellen oikein "yök!"-ilmeen kanssa! Ei se ehkä nyt ihan myslin veroista ole ;)
Siinä oli sitten tämä päivä, huomenna jatketaan kentällä työskentelyä, nyt kun on kaikki kengätkin jalassa ja rokotukset ja madotukset kunnossa :)
Kipeänä tosiaan makasin tuolla sängyn pohjalla pitkikset ja t-paita päällä, tukka pystyssä kun muistin että "Ei hitto, piti sille kengittäjälle soittaa tänään!" Floralla kun ei ole yhdessä takajalassa kenkää kun nämä kengittäjäharjoittelijat eivät sitä sitten viime kerralla saaneet enää... Ammattilaista peliin siis. Olin tälle miehelle jo alkuviikosta soitellut ja silloin sovittiin että soitan hänelle torstai iltapäivällä ja katsotaan pääseekö tänään vain huomenna. Noh, siinä sängyssä sitten naputtelin numeroni ja soitin. Ajankohtaa kysyessäni vastaus oli: "No minä tässä juuri lähdin ajelemaan sinne suuntaan että voisin tällä välissä tulla, olen ihan pian siellä!"
Pienimuotoinen paniikki päälle, lökärit, huppari ja eripariset sukat jalkaan, pikaharjaus hiuksille, iskä kuskiksi (tämä flunssa aiheuttaa mielenkiintoisia huippauskohtauksia, silmissä mustenee mukavasti välillä), etten ajele mihinkään ojaan, ja tallia päin. Onneksi matkassa kestää sellainen kolme minuuttia, että oltiin tallilla kuitenkin ennen kengittäjää.
Flora oli tallissa sisällä, makoili mukavasti oljissa ja katseli sieltä sitten kun tultiin höpisemään kalterien ulkopuolelle. Kengittäjä ajeli siinä vaiheessa pihaan ja otin tytön pois karsinasta siihen käytävälle. Kengittäjä kehui tamman ulkonäköä, se onkin sellainen primadonna että mahtaakohan kaikkien kehut nousta pian päähän ;) Siinä sitten alettiin heti töihin ja noh, jalkaongelmat jatkuivat. Kenkä saatiin kuitenkin melko kunnialla jalkaan, turpa mysliämpärissä, ammattilainen oli kyllä tosi hyvin tilanteen tasalla! Sanoi että tuo Floran ongelma takajalkojen kanssa, eli se, että se jännittää ihan hirveästi takajalkojen kengitystä ja yrittää päästä pois tilanteesta eli vetää jalkansa pois, on erittäin yleinen. Eniten sitä tosiaan ilmenee noiden tuontihevosten kanssa, jotka ovat kyllä erittäin hyvin käyttäytyviä etujalkojen kengityksessä + takajalkojen vuolemisessa, mutta kun aletaankin sitten Suomessa kengittää takajalkojakin, ongelmat alkavat. Siihen kun eivät ollenkaan ole tottuneet, on asia melkoinen järkytys...
Kotiläksyksi saatiin sitten kärsivällistä harjoittelemista takajalkojen kanssa, pitkäaikaista nostoa ja reipasta naputtelua esim, että tamma tottuisi takajalkojen kanssa puuhailuun myös. Kengittäjä arveli että kun tarpeeksi kärsivällisesti sitä harjoitellaan, ongelma saadaan pois.
Mitä tästä siis opimme: Ensi kerralla ammattilainen heti kehiin! Harjoittelijat saavat sitten harjoitella noiden pomminvarmojen ponien kanssa jotka nukkuvat käytävällä yksi koipi ylhäällä + Floran takajalkoja täytyy harjoitella.
Siinä sitten kun oltiin juuri sanottu heippa kengittäjälle, saapuivat matolääkkeet talliin. Floran viimeisestä madotuksesta ei ole mitään tietoa, joten päädyttiin madottamaan se nyt sitten heti. Florasta pidettiin kiinni kun ruiskaisin matolääkkeen suuhun, sillä ei kyllä ollut sille mitään ongelmaa, maku ei kyllä tainnut olla mikään maailman paras! Sinä aikana kun minä heitin putelin roskiin iskä katseli karsinaan ja sanoi Floran hinkanneen turpaansa olkiin ja maiskutellen oikein "yök!"-ilmeen kanssa! Ei se ehkä nyt ihan myslin veroista ole ;)
Siinä oli sitten tämä päivä, huomenna jatketaan kentällä työskentelyä, nyt kun on kaikki kengätkin jalassa ja rokotukset ja madotukset kunnossa :)
keskiviikko 6. huhtikuuta 2011
Ostoslista!
Näitä on aina niin kiva tehdä. Varsinkin nyt kun hepsulle ei tullut mitään muuta kuin riimu mukaan, saa ihan luvan kanssa sitten ostella :D Pikkuhiljaa alan näitä tässä sitten keräilemään...
Tälläinen Wintec 500 All purpose - yleissatula olisi suunnitelmissa Saksan maalta tilailla, kun halvemmalta sieltä saa. Olen muutenkin tykännyt Wintecin penkeistä!
(© www.hooks.fi)
Ihana Bucasin sadeloimi! Rahaa kun olisi niin ostaisin tälläisen heti! Oikean värinenkin vielä.
(© horze.fi)
Aah ihana! Bucasin talliloimi, nams.
(© horze.fi)
Back on track - pintelipatjat. Tosi hyvät jaloille! Tykkään.
(© horze.fi)
Juuri sen värinen huopa mitä olen alkanut Floralle keräämään! :)
(© horze.fi)
Tämä ratsastusloimi oli vaan niin kivan näköinen!
(© horze.fi)
Ihan normaali martingaali esteille.
(© horze.fi)
Kivat meksikolaiset!
Ohops, tästä taisikin tulla tälläinen haaveilu-lista :D Katsotaan mitä ostetaan ja mitä ei ;D Kuola valui ainakin jo tässä "ikkunaostoksilla" ;)
Ensimmäinen päivitys! 6.04.2011 :)
Noniin, ihka ensimmäinen päivitys nyt sitten tähän minun & Floran blogiin :) Tyttö on kerinnyt tähän mennessä puolitoista viikkoa olemaan Suomessa, kirjoittelen tähän nyt sitten sen ajan kuulumiset :)
Mutta ensin ihan perussettiä tähän alkuun: Olen itse 18-vuotias ratsastajanalku Länsi-Suomesta. Asun noin 3 kilometrin päässä ratsastuskoulusta missä Flora tällä hetkellä asuu. Kyseisellä tallilla olen reilut kolme vuotta käynyt melko tiuhaan tahtiin, ratsastanut, hoitanut ja siinä samalla oppinut huomattavasti! Olen liikuttanut niin ex-ravurisuokkia, nuorta new forestia kuin pientä russ-poniakin, näin muutamia mainitakseni, ja oppinut jokaisesta paljon! Kaksi ylläpitohevostakin on matkaan mahtunut, kummatkin erilaisella tavalla kivoja. Kumpaakin muistelen lämmöllä :)
Hevosenosto tuli eräänlaisena ex tempore-juttuna itselle. Olin periaatteessa hiljaisesti katsellut ylläpitohevosia, etsin kokeneita ja osaavia hevosia. Noh, kun matka Viroon ja rahatkin periaatteessa kuitenkin olivat olemassa niin mikäs siinä nuorta, hevosta etsivää estäisi? Sinne lähdettiin ja matkaan lähtikin tosiaan aivan toisenlainen hevonen kuin alunperin etsin. Mutta tästä se sitten alkaa, katsotaan mihin päädytään :)
Flora (Floreta) on siis 6-vuotias trakhehner -tamma, joka Viroon oli tuotu Liettuasta, Valko-Venäjän rajalta, suuresta siittolasta (n. 500 hevosta, n. 100 varsaa syntyy per vuosi), jossa niiden kanssa aletaan touhumaan myöhemmin kuin normaalisti. Virossa sillä oli puuhailtu paljon, ja se kehittyikin hirveän nopeasti. Tässä on hieman vanhempi video Florasta Virossa:
Tässä tämän puolentoista viikon aikana ollaan tutustuttu toisiimme, ja Flora on rentoutunut kanssani todella paljon. Se on luonteeltaan melko utelias ja reipas, voi olla hieman säikky (säikkymiset on koko ajan vähentyneet mitä enemmän sillä olen mennyt, ja silloinkin kun se säikähtää, se tekee pienen pompun paikallaan, hui! ja jatkaa matkaa), ja erittäin herkkäsuinen! Tässä on allekirjoittaneelle harjoiteltavaa! Tyttö tarhaa tällä hetkellä toisen samalta tallilta Virosta tuodun ruunan kanssa, ja he ovatkin jo aivan kiintyneet toisiinsa :)
Flora & Jaro 28.03.2011 (2. päivä Suomessa)
Sitten itse päiviin, mitä Flora on täällä ollut:
26.03.2011 - Lähdettiin klo ~03.00 (yöllä!) ajelemaan kopin kanssa kohti Helsingin satamaa. Sitä ennen ei tietystikään oltu nukuttu ollenkaan, oli vähän matkajännitystä, kun kummallakin oltiin hevosia hakemassa! Ajeltiin siitä sitten Helsinkiin, jossa ajettiin koppi laivaan ja matka jatkui kohti Tallinnaa. Kaksi tuntia kesti matka ja siitä sitten lähdettiin ajelemaan kohti Pärnua. Reilun puolen tunnin ajomatkan jälkeen oltiinkin sitten perillä.
Talli itsessään oli oikein hulppea, iso, kivitalli, jossa oli leveät käytävät ja isot karsinat, erittäin valoisa, siisti ja asiallinen. Pihassa oli kaksi, pienempää tarhaa, hevoset tarhattiin vähintään kahdestaan, mutta ulkoiluaikaa ei tosiaan paljon per pari ollut. Siitä ihan viidenkymmenen metrin päässä oli maneesi, joka oli melko pitkä, toisessa päässä hypättiin esteitä, toisessa päässä minä pyörin ensin, ja hyvin oli tilaa! Lämmitetty kahvio ja katsomo, hienot esteet ja kaikki.
Siellä sitten alunperin katselemani Chemeka seisoikin tarhassa, mutta tallin omistajan neuvosta otettiin tamma nimeltä Floreta ensin. Se laitettiin minulle kuntoon sinä aikana kun vaihdoin kenkiä ja hain chapsit, hanskat, kypärän yms itselleni.
Maneesissa pääsin hyvin selkään, jonka jälkeen lähdin kävelemään. Flora oli ensin aivan jännittynyt, katseli joka nurkkaa, silmät varmaan pyörivät päässä... Ihmettelin itsekseni että millaisen hevosen nämä minulle oikein laittoivat, eihän tästä tule mitään kun hevonen on kuin rautakanki... Noh, aloitin kuitenkin työskentelyn siinä ja yritin olla välittämättä ajoittaisista hötkyilyistä kun Flora jännittyi. Sillä oli todella kiva ravi, ja ajoittain, kun se rentoutui, pystyin tuntemaan ihanan hevosen allani! Nämä hetket valoivat uskoa hevoseen. Ensivaikutelmani antamat ennakkoluulot alkoivat pikkuhiljaa murenemaan. Laukannosto tuli valmisteltuani sen hyvin napakasti, ja vaikka se menikin hieman kovaa, laukassa ei ollut vaikea olla, se oli ihan tasapainoista ja se keskittyi siinä parhaiten. Tämän jälkeen otin hiukan aikaa kevyttä ravia.
Kun olin siinä sitten kokeillut kaikki askellajit, ehdotettiin minulle hyppäämistä. Olin hieman epäileväinen, tietäessäni että hevonen ei ole niin paljoa hypännyt... Mutta sinne mentiin kuitenkin. Hevosten myyjä, Rita, asetteli meille leveän ristikon, joka ei ollut kovin korkea, enintään 40cm. Ensimmäinen kerta oli aivan hirveä! Flora tuli kiemurrellen, en ymmärtänyt kannustaa sitä enempää, joten se melkein pysähtyikin esteen eteen. Olin siis valmistautunut kieltoon, mutta ei, kun tyttö hyppääkin yli! Komea loiskaisu paikaltaan ja laukkaa esteen jälkeen! Allekirjoittanut ei tainnut jäädä jälkeen yhtään.... Tultiin kyllä niin esteen eteen että puomit vain lentelivät :D
Tämän jälkeen tulin uudestaan, ja pidin napakammat pohkeet, tarkistin kaikki osa-alueet istunnasta ja päästiinkin hyvin yli! Vähän isosti Flora edelleen hyppäsi, varmisti, ettei varmana koskisi puomiin, ja hieman pitkänä, mutta sillä oli miellyttävä hypätä! Otin samaa ristikkoa vielä toiseen suuntaan ja siinä kun minulla oli jo perustuntuma hevoseen, päästiin heti hyvin yli. Flora jatkoi joka kerta esteen jälkeen hyvää laukkaa, antoi kääntää, pidättää, eikä yrittänyt mitään, oli vain todella tyytyväisen oloinen. Esteille se alkoikin jo hieman imeä kun huomasi että ratsastaja on mukana ja siihen voi luottaa!
Tämän jälkeen pohdittiin onko minulla järkeä kokeilla tätä toista hevosta, Chemekaa. Suunnilleen samantasoiset - ja ikäiset tammat, tämä toinen oli vain isompiliikkeinen ja muutenkin isompi, sekä vahvempi ja epäluuloisempi. Floraan päädyin kuitenkin sen koon puolesta (allekirjoittanut on n. 160cm pitkä), sen askellajien (ihana harjoitusravi, missä on todella helppo istua, vaikka se hötkäyttäisikin jostain, sen liikkeet on niin hyvä mukautua ja niissä on helppo olla, ja vaikka laukka onkin kovaa, siinä on hyvä olla) ja sen rohkeuden ja innon esteillä vuoksi. Potentiaalia esteille tällä tapauksella pitäisi olla, sitä oli edellisviikolla irtohypytetty Virossa liinassa, ja se oli hypännyt niin paljon kuin puomeja oli pystytty nostamaan. Olisiko n. 160-165? Enemmänkin olisi siis hypännyt, mutta puomeja ei saatu enää ylemmäs... Tamma on säkäkorkeudeltaan itse siis enintään 155cm. Sen kerrottiin olevan erittäin nopea oppimaan ja luottamuksen kasvaessa sen ratsastuksen onnistuvan koko ajan paremmin.
Tämän jälkeen laitoin Floran pois, se oli karsinassa oikein miellyttävä hoitaa. Laitoin sille loimen ja otin varusteet pois ja jätin sen karsinaan syömään heiniä. Tänä aikana käytiin siis allekirjoittamassa kauppasopimus ja sain Floran passin.
Seuraava projekti alkoikin melkoisella innostuksella! Hevosille omat loimet niskaan (tallilta ei saatu mukaan varusteita muuta kuin riimu + riimunnaru), ja pintelit ja bootsit jalkoihin (kuljetussuojiin nämä hobuset eivät olleet tottuneet, eikä viitsitty stressata niitä sen enempää). Floraa varten koppi ajettiin suoraan tallin oven eteen (se ei ole kopissa matkustanut ennen, hevoskuljetusautossa kyllä). Toinen, kokeneempi hevonen lastattiin koppiin ensin ja Floran annettiin ensin hieman katsella koppia. Sen jälkeen mentiin askel kerrallaan kohti koppia, yhtään takapakkia ei tullut, ja kannustamalla se tulikin rohkeasti koppiin sisälle. Sitten takapuomi ja luukku kiinni vain, hevoset kiinni, niillä oli suuri heinäverkko ja meillä oli ämpäri täynnä leipää niille matkaa varten.
Flora Virossa, juuri lähdössä :) 26.03.2011
Lähdettiin siitä sitten ajelemaan kohti Tallinnan keskustaa. Käytiin paikallisessa Hesburgerissa nopeasti syömässä ennen laivaan menoa, heposet seisoivat kopissa kiltisti sinä aikana. Tai no aika, Floran matkakaveri oli kerinnyt jo tekemään parit "fritsut" Floran kaulaan sinä aikana! Sepä mukavaa... Syötettiin niille siinä leipiä ja ne saivat katsoa maailman menoa, paikalliset katsoivat kyllä kahteen kertaan kun hevoset tunkivat turpansa ovesta ulos jalkakäytävää kohti!
Laivaan päästiin ihan mukavasti, hepat olivat hieman jännittyneempiä siellä autojen metelissä. Meidän täytyi lähteä siitä sitten pois, syöteltiin parit leivät ennen ja laitettiin ovet kiinni. Laivasta päästiin sitten kerran katsomaan niitä, Flora hikoili ihan hirveästi, jännitti kuitenkin sen verran, mutta näyttivät olevan ihan ok muuten.
Kehä kolmoselta päästyämme pysäytettiin auto yhdelle huoltoasemalle, kuski kävi jaloittelemassa ja käytiin katsomassa heppoja. Tyttö oli sitten ehtinyt jotenkin saada loimen pois selästään (oli vähän liian iso kun Flora on sellainen ruipelo), mutta oli onneksi potkinut sen vähän taaemmas ja seisoskeli siellä tyytyväisenä kun ei ollut niin hiki enää. Olin jo ehtinyt tallille rimpautella että loimia valmiiksi, täältä tulee läpimärkä hevonen! No, ei sitten ollutkaan enää niin läpimärkä, onneksi.
Tallille tultuamme oli aivan pimeää, ajomatka oli noin kolme tuntia, ja siellä sitten niitä taluteltiin pitkän matkan jälkeen, jonka jälkeen pääsivät karsinaan. Flora ei meinannut uskaltaa lähteä kopista pois, mutta pikku hiljaa, askel askeleelta saatiin se sieltä sitten pois, toisen hevosen perään. Vähän jänskätti ja se käveli oikein reippaasti ja katseli ympärilleen, mutta käyttäytyi kyllä oikein nätisti. Karsinassa ne vielä pällistelivät ympärilleen, uudet loimet siitä sitten päälle, heinää ja laitettiin niille hieman mysliä, vedet olivat jo valmiina :)
27.03.2011 - Karsinapaikan vaihdos tapahtui toiseen talliin tästä kahden hevosen siirtotallista, kun matkakaveri stressasikin tästä vähän liikaa. Vaihdeltiin siis hieman karsinapaikkoja hevosten kesken. Koska Floralla oli etujaloissa vain kengät ilman hokkeja ja takajaloissa sillä ei ollut kenkiä, en ensimmäisenä päivänä uskaltanut sitä tarhaan laittaa, vaan talutin sitä pitkään kentällä kumpaankin suuntaan. Hieman normaalia reippaampi ja valppaampi se oli edelleenkin mutta kuitenkin fiksusti käyttäytyi. Harjailin ja hoitelin sitä sitten muuten tallissa.
28.03.2011 - Toisena päivänä homma jatkui melko samanlaisena, kävelytystä kentällä, mutta sitten päätin laittaa Floran vähäksi aikaa tarhaan. Yksinään se oli siellä melko levoton, joten Jaron omistajan kanssa repäistiin ja laitettiin Jarokin sitten sinne, kun niiden yhteistarhaus oli muutenkin ollut suunnitelmissa. Nyt Floralla ei vielä ollut edes hokkeja niin ei aiheutuisi mitään hokinreikiä. Alussa tytön täytyikin sitten vähän esittää Jarolle, mökötti sille, luimi ja potki ilmaa sen vieressä, näytti kaapin paikan, mutta kun Jaro alistui ja antoi sen pomottaa niin kummatkin olivat tyytyväisiä ja söivät samasta kasasta heinää.
29.03.2011 - Ensimmäinen päivä kun Flora käveli rauhassa! Myös ensimmäinen päivä kun kokeiltiin ratsastusta. Kengityksen puutteen vuoksi mentiin kentällä vain käyntiä. Eron kyllä huomasi lauantaiseen, Flora oli paljon rennompi, vaikka varmaan ensimmäistä kertaa sen elämässä sitä ratsastettiin kentällä! Kauheasti se katseli ympärilleen ja ihmetteli mutta oli kuitenkin tosi nätisti. Käveltiin siinä sitten vain ihan rauhassa kumpaankin suuntaan.
Ensimmäinen ratsastus 29.03.2011 (© Heidi Lahtinen )
30.01.2011 - Flora käytiin kengittämässä. Opiskelijatytöt kengittivät tyttöä sellaisen kolme tuntia, jonka jälkeen se päätti että ei enää, ja kenkä jäi uupumaan kaviosta, huoh. Muuten oli kyllä käyttäytynyt mutta kärsivällisyys kai vain loppui...
31.01.2011 - Ensimmäinen kunnon ratsastus. Ratsastajaa ja ratsua kumpaakin taisi vielä hieman jännittää ja yhteistyö oli hakusessa, oltiin melko hermokimppu! Käynti sujuikin hyvin mutta ravissa tuli ongelmia, hevonen jännittyi niiiin helposti. Noh, lisää treeniä vain...
01.04.2011 - Käyntiä kentällä oman ajanpuutteen ja tuntien vuoksi, käytiin vielä katselemassa paikkoja ja harjoiteltiin kentällä olemista. Se on tytölle jotenkin aivan utopinen käsite, ja asiaa hankaloittaa vielä kentän päädyssä olevasta tallista kuuluva puhe, hevoset joita talutellaan ohi ja ihmiset jotka kävelevät siitä ohi, kaikki on niin ihmeellistä ettei viitsisi keskittyä.
02.04.2011 - Toinen kunnon ratsastus kentällä. Meni jo paremmin! Vieläkin ravissa Flora kuunteli vähän liikaa muita eikä meinannut jaksaa keskittyä, kentän luona kun on kuitenkin niin paljon muuta hälinää. Koko ajan rennompaan päin ollaan kuitenkin menossa.
03.04.2011 - VALAISTUS! Tajusin vihdoin kuinka herkkäsuinen hevonen minulla olikaan allani. Siis TODELLA herkkäsuinen. Grammakin ylimääräistä ohjalla - > jännittynyt hevonen. Huusin kirjaimellisesti hallelujah kun ymmärsin tämän. Enpäs ole muuten pitkään aikaan, jos koskaan, ratsastanut noin herkkäsuisella hevosella. Aivan mahtava tunne kun pystyin harjoitusravissa saamaan sen jo rennoksi, hyvälle kuolaintuntumalla, ratsastaen vain pohkeilla ja istunnalla! Tässä on minulle juuri sopiva opettaja käsien käytöstä. Leijuin parisen tuntia jossai seitsemännessä taivaassa tämän jälkeen...
04.04.2011 - Eläinlääkäri kävi tekemässä vakuutusta varten tarkistuksen, taivutuskokeet yms. Flora sai puhtaat paperit, vasemmassa takajalassa oli ollut vähän nestettä, mutta lekuri ei pitänyt sitä mitenkään huolestuttavana. Kenellä hevosella nyt ei mitään jaloissa olisi? Samalla se myös rokotettiin. Tyttö sai lekurilta kehut, oli käyttäytynyt noin nuoreksi kuulemma tosi nätisti! Rokotusten vuoksi en sitten voikaan kunnolla ratsastaa ja Flora sai tarhailla.
05.05.2011 - Flora tarhaili Jaron kanssa taas (heistä on muuten tullut oikein söpö pari tarhassa!), jonka jälkeen käytiin kentällä maasta käsin tutkailemassa vähän puomeja. Niissä ei ollut mitään ongelmaa, ja köpöteltiin siellä sitten. Vesi/kuralätäkkö oli melkoisen kiva, sieltä käytiin juomassa ja vähän kuoputtamassa... Yök!
-----
Ollaan nyt jatkettu jalkojen kanssa puuhailua, ihan varmuuden vuoksi, olen kaviokoukulla naputellut jalkoja, eikä yleensä ole ollut mitään ongelmia. Torstaina tai perjantaina pitäisi tulla kengittäjä iskemään se yksi kenkä jalkaan. Keskiviikkona en nyt sitten pääse ratsastamaan kun olen kipeänä : /
-----
Sitten tähän huiman pitkän päivityksen loppuun vähän jotain muutakin kivaa, eli vähän varustekuvia yms. :)
Floran suitset, ostin 01.04.2011, Pony! (© Horze)
Otsapannan vaihdan kuitenkin omaan kultaiseen.
Floran etusuojat, HKM Sports Equipment, Full (©Horsepro)
Ihan tavalliset nivelkuolaimet, 13,5 (© Agrimarket)
Ostin myös Agrimarketista kahdet tummansiniset loimet, siellä kun oli oikein kunnon alennukset. Toinen oli ihan normaali fleece-loimi, 145cm (135cm voisi olla kuitenkin vähän parempi) ja talliloimi, 145cm myöskin. Otettiin nuo 145-kokoiset sieltä kuitenkin, parempi vähän liian iso kuin vähän liian pieni, kun ei oltu aivan varmoja Floran koosta.
Noniin jatkan tätä nyt sitten seuraavassa päivityksessä, tästä kun tuli niin jäätävän pitkä!
Tilaa:
Kommentit (Atom)