Mutta ensin ihan perussettiä tähän alkuun: Olen itse 18-vuotias ratsastajanalku Länsi-Suomesta. Asun noin 3 kilometrin päässä ratsastuskoulusta missä Flora tällä hetkellä asuu. Kyseisellä tallilla olen reilut kolme vuotta käynyt melko tiuhaan tahtiin, ratsastanut, hoitanut ja siinä samalla oppinut huomattavasti! Olen liikuttanut niin ex-ravurisuokkia, nuorta new forestia kuin pientä russ-poniakin, näin muutamia mainitakseni, ja oppinut jokaisesta paljon! Kaksi ylläpitohevostakin on matkaan mahtunut, kummatkin erilaisella tavalla kivoja. Kumpaakin muistelen lämmöllä :)
Hevosenosto tuli eräänlaisena ex tempore-juttuna itselle. Olin periaatteessa hiljaisesti katsellut ylläpitohevosia, etsin kokeneita ja osaavia hevosia. Noh, kun matka Viroon ja rahatkin periaatteessa kuitenkin olivat olemassa niin mikäs siinä nuorta, hevosta etsivää estäisi? Sinne lähdettiin ja matkaan lähtikin tosiaan aivan toisenlainen hevonen kuin alunperin etsin. Mutta tästä se sitten alkaa, katsotaan mihin päädytään :)
Flora (Floreta) on siis 6-vuotias trakhehner -tamma, joka Viroon oli tuotu Liettuasta, Valko-Venäjän rajalta, suuresta siittolasta (n. 500 hevosta, n. 100 varsaa syntyy per vuosi), jossa niiden kanssa aletaan touhumaan myöhemmin kuin normaalisti. Virossa sillä oli puuhailtu paljon, ja se kehittyikin hirveän nopeasti. Tässä on hieman vanhempi video Florasta Virossa:
Tässä tämän puolentoista viikon aikana ollaan tutustuttu toisiimme, ja Flora on rentoutunut kanssani todella paljon. Se on luonteeltaan melko utelias ja reipas, voi olla hieman säikky (säikkymiset on koko ajan vähentyneet mitä enemmän sillä olen mennyt, ja silloinkin kun se säikähtää, se tekee pienen pompun paikallaan, hui! ja jatkaa matkaa), ja erittäin herkkäsuinen! Tässä on allekirjoittaneelle harjoiteltavaa! Tyttö tarhaa tällä hetkellä toisen samalta tallilta Virosta tuodun ruunan kanssa, ja he ovatkin jo aivan kiintyneet toisiinsa :)
Flora & Jaro 28.03.2011 (2. päivä Suomessa)
Sitten itse päiviin, mitä Flora on täällä ollut:
26.03.2011 - Lähdettiin klo ~03.00 (yöllä!) ajelemaan kopin kanssa kohti Helsingin satamaa. Sitä ennen ei tietystikään oltu nukuttu ollenkaan, oli vähän matkajännitystä, kun kummallakin oltiin hevosia hakemassa! Ajeltiin siitä sitten Helsinkiin, jossa ajettiin koppi laivaan ja matka jatkui kohti Tallinnaa. Kaksi tuntia kesti matka ja siitä sitten lähdettiin ajelemaan kohti Pärnua. Reilun puolen tunnin ajomatkan jälkeen oltiinkin sitten perillä.
Talli itsessään oli oikein hulppea, iso, kivitalli, jossa oli leveät käytävät ja isot karsinat, erittäin valoisa, siisti ja asiallinen. Pihassa oli kaksi, pienempää tarhaa, hevoset tarhattiin vähintään kahdestaan, mutta ulkoiluaikaa ei tosiaan paljon per pari ollut. Siitä ihan viidenkymmenen metrin päässä oli maneesi, joka oli melko pitkä, toisessa päässä hypättiin esteitä, toisessa päässä minä pyörin ensin, ja hyvin oli tilaa! Lämmitetty kahvio ja katsomo, hienot esteet ja kaikki.
Siellä sitten alunperin katselemani Chemeka seisoikin tarhassa, mutta tallin omistajan neuvosta otettiin tamma nimeltä Floreta ensin. Se laitettiin minulle kuntoon sinä aikana kun vaihdoin kenkiä ja hain chapsit, hanskat, kypärän yms itselleni.
Maneesissa pääsin hyvin selkään, jonka jälkeen lähdin kävelemään. Flora oli ensin aivan jännittynyt, katseli joka nurkkaa, silmät varmaan pyörivät päässä... Ihmettelin itsekseni että millaisen hevosen nämä minulle oikein laittoivat, eihän tästä tule mitään kun hevonen on kuin rautakanki... Noh, aloitin kuitenkin työskentelyn siinä ja yritin olla välittämättä ajoittaisista hötkyilyistä kun Flora jännittyi. Sillä oli todella kiva ravi, ja ajoittain, kun se rentoutui, pystyin tuntemaan ihanan hevosen allani! Nämä hetket valoivat uskoa hevoseen. Ensivaikutelmani antamat ennakkoluulot alkoivat pikkuhiljaa murenemaan. Laukannosto tuli valmisteltuani sen hyvin napakasti, ja vaikka se menikin hieman kovaa, laukassa ei ollut vaikea olla, se oli ihan tasapainoista ja se keskittyi siinä parhaiten. Tämän jälkeen otin hiukan aikaa kevyttä ravia.
Kun olin siinä sitten kokeillut kaikki askellajit, ehdotettiin minulle hyppäämistä. Olin hieman epäileväinen, tietäessäni että hevonen ei ole niin paljoa hypännyt... Mutta sinne mentiin kuitenkin. Hevosten myyjä, Rita, asetteli meille leveän ristikon, joka ei ollut kovin korkea, enintään 40cm. Ensimmäinen kerta oli aivan hirveä! Flora tuli kiemurrellen, en ymmärtänyt kannustaa sitä enempää, joten se melkein pysähtyikin esteen eteen. Olin siis valmistautunut kieltoon, mutta ei, kun tyttö hyppääkin yli! Komea loiskaisu paikaltaan ja laukkaa esteen jälkeen! Allekirjoittanut ei tainnut jäädä jälkeen yhtään.... Tultiin kyllä niin esteen eteen että puomit vain lentelivät :D
Tämän jälkeen tulin uudestaan, ja pidin napakammat pohkeet, tarkistin kaikki osa-alueet istunnasta ja päästiinkin hyvin yli! Vähän isosti Flora edelleen hyppäsi, varmisti, ettei varmana koskisi puomiin, ja hieman pitkänä, mutta sillä oli miellyttävä hypätä! Otin samaa ristikkoa vielä toiseen suuntaan ja siinä kun minulla oli jo perustuntuma hevoseen, päästiin heti hyvin yli. Flora jatkoi joka kerta esteen jälkeen hyvää laukkaa, antoi kääntää, pidättää, eikä yrittänyt mitään, oli vain todella tyytyväisen oloinen. Esteille se alkoikin jo hieman imeä kun huomasi että ratsastaja on mukana ja siihen voi luottaa!
Tämän jälkeen pohdittiin onko minulla järkeä kokeilla tätä toista hevosta, Chemekaa. Suunnilleen samantasoiset - ja ikäiset tammat, tämä toinen oli vain isompiliikkeinen ja muutenkin isompi, sekä vahvempi ja epäluuloisempi. Floraan päädyin kuitenkin sen koon puolesta (allekirjoittanut on n. 160cm pitkä), sen askellajien (ihana harjoitusravi, missä on todella helppo istua, vaikka se hötkäyttäisikin jostain, sen liikkeet on niin hyvä mukautua ja niissä on helppo olla, ja vaikka laukka onkin kovaa, siinä on hyvä olla) ja sen rohkeuden ja innon esteillä vuoksi. Potentiaalia esteille tällä tapauksella pitäisi olla, sitä oli edellisviikolla irtohypytetty Virossa liinassa, ja se oli hypännyt niin paljon kuin puomeja oli pystytty nostamaan. Olisiko n. 160-165? Enemmänkin olisi siis hypännyt, mutta puomeja ei saatu enää ylemmäs... Tamma on säkäkorkeudeltaan itse siis enintään 155cm. Sen kerrottiin olevan erittäin nopea oppimaan ja luottamuksen kasvaessa sen ratsastuksen onnistuvan koko ajan paremmin.
Tämän jälkeen laitoin Floran pois, se oli karsinassa oikein miellyttävä hoitaa. Laitoin sille loimen ja otin varusteet pois ja jätin sen karsinaan syömään heiniä. Tänä aikana käytiin siis allekirjoittamassa kauppasopimus ja sain Floran passin.
Seuraava projekti alkoikin melkoisella innostuksella! Hevosille omat loimet niskaan (tallilta ei saatu mukaan varusteita muuta kuin riimu + riimunnaru), ja pintelit ja bootsit jalkoihin (kuljetussuojiin nämä hobuset eivät olleet tottuneet, eikä viitsitty stressata niitä sen enempää). Floraa varten koppi ajettiin suoraan tallin oven eteen (se ei ole kopissa matkustanut ennen, hevoskuljetusautossa kyllä). Toinen, kokeneempi hevonen lastattiin koppiin ensin ja Floran annettiin ensin hieman katsella koppia. Sen jälkeen mentiin askel kerrallaan kohti koppia, yhtään takapakkia ei tullut, ja kannustamalla se tulikin rohkeasti koppiin sisälle. Sitten takapuomi ja luukku kiinni vain, hevoset kiinni, niillä oli suuri heinäverkko ja meillä oli ämpäri täynnä leipää niille matkaa varten.
Flora Virossa, juuri lähdössä :) 26.03.2011
Lähdettiin siitä sitten ajelemaan kohti Tallinnan keskustaa. Käytiin paikallisessa Hesburgerissa nopeasti syömässä ennen laivaan menoa, heposet seisoivat kopissa kiltisti sinä aikana. Tai no aika, Floran matkakaveri oli kerinnyt jo tekemään parit "fritsut" Floran kaulaan sinä aikana! Sepä mukavaa... Syötettiin niille siinä leipiä ja ne saivat katsoa maailman menoa, paikalliset katsoivat kyllä kahteen kertaan kun hevoset tunkivat turpansa ovesta ulos jalkakäytävää kohti!
Laivaan päästiin ihan mukavasti, hepat olivat hieman jännittyneempiä siellä autojen metelissä. Meidän täytyi lähteä siitä sitten pois, syöteltiin parit leivät ennen ja laitettiin ovet kiinni. Laivasta päästiin sitten kerran katsomaan niitä, Flora hikoili ihan hirveästi, jännitti kuitenkin sen verran, mutta näyttivät olevan ihan ok muuten.
Kehä kolmoselta päästyämme pysäytettiin auto yhdelle huoltoasemalle, kuski kävi jaloittelemassa ja käytiin katsomassa heppoja. Tyttö oli sitten ehtinyt jotenkin saada loimen pois selästään (oli vähän liian iso kun Flora on sellainen ruipelo), mutta oli onneksi potkinut sen vähän taaemmas ja seisoskeli siellä tyytyväisenä kun ei ollut niin hiki enää. Olin jo ehtinyt tallille rimpautella että loimia valmiiksi, täältä tulee läpimärkä hevonen! No, ei sitten ollutkaan enää niin läpimärkä, onneksi.
Tallille tultuamme oli aivan pimeää, ajomatka oli noin kolme tuntia, ja siellä sitten niitä taluteltiin pitkän matkan jälkeen, jonka jälkeen pääsivät karsinaan. Flora ei meinannut uskaltaa lähteä kopista pois, mutta pikku hiljaa, askel askeleelta saatiin se sieltä sitten pois, toisen hevosen perään. Vähän jänskätti ja se käveli oikein reippaasti ja katseli ympärilleen, mutta käyttäytyi kyllä oikein nätisti. Karsinassa ne vielä pällistelivät ympärilleen, uudet loimet siitä sitten päälle, heinää ja laitettiin niille hieman mysliä, vedet olivat jo valmiina :)
27.03.2011 - Karsinapaikan vaihdos tapahtui toiseen talliin tästä kahden hevosen siirtotallista, kun matkakaveri stressasikin tästä vähän liikaa. Vaihdeltiin siis hieman karsinapaikkoja hevosten kesken. Koska Floralla oli etujaloissa vain kengät ilman hokkeja ja takajaloissa sillä ei ollut kenkiä, en ensimmäisenä päivänä uskaltanut sitä tarhaan laittaa, vaan talutin sitä pitkään kentällä kumpaankin suuntaan. Hieman normaalia reippaampi ja valppaampi se oli edelleenkin mutta kuitenkin fiksusti käyttäytyi. Harjailin ja hoitelin sitä sitten muuten tallissa.
28.03.2011 - Toisena päivänä homma jatkui melko samanlaisena, kävelytystä kentällä, mutta sitten päätin laittaa Floran vähäksi aikaa tarhaan. Yksinään se oli siellä melko levoton, joten Jaron omistajan kanssa repäistiin ja laitettiin Jarokin sitten sinne, kun niiden yhteistarhaus oli muutenkin ollut suunnitelmissa. Nyt Floralla ei vielä ollut edes hokkeja niin ei aiheutuisi mitään hokinreikiä. Alussa tytön täytyikin sitten vähän esittää Jarolle, mökötti sille, luimi ja potki ilmaa sen vieressä, näytti kaapin paikan, mutta kun Jaro alistui ja antoi sen pomottaa niin kummatkin olivat tyytyväisiä ja söivät samasta kasasta heinää.
29.03.2011 - Ensimmäinen päivä kun Flora käveli rauhassa! Myös ensimmäinen päivä kun kokeiltiin ratsastusta. Kengityksen puutteen vuoksi mentiin kentällä vain käyntiä. Eron kyllä huomasi lauantaiseen, Flora oli paljon rennompi, vaikka varmaan ensimmäistä kertaa sen elämässä sitä ratsastettiin kentällä! Kauheasti se katseli ympärilleen ja ihmetteli mutta oli kuitenkin tosi nätisti. Käveltiin siinä sitten vain ihan rauhassa kumpaankin suuntaan.
Ensimmäinen ratsastus 29.03.2011 (© Heidi Lahtinen )
30.01.2011 - Flora käytiin kengittämässä. Opiskelijatytöt kengittivät tyttöä sellaisen kolme tuntia, jonka jälkeen se päätti että ei enää, ja kenkä jäi uupumaan kaviosta, huoh. Muuten oli kyllä käyttäytynyt mutta kärsivällisyys kai vain loppui...
31.01.2011 - Ensimmäinen kunnon ratsastus. Ratsastajaa ja ratsua kumpaakin taisi vielä hieman jännittää ja yhteistyö oli hakusessa, oltiin melko hermokimppu! Käynti sujuikin hyvin mutta ravissa tuli ongelmia, hevonen jännittyi niiiin helposti. Noh, lisää treeniä vain...
01.04.2011 - Käyntiä kentällä oman ajanpuutteen ja tuntien vuoksi, käytiin vielä katselemassa paikkoja ja harjoiteltiin kentällä olemista. Se on tytölle jotenkin aivan utopinen käsite, ja asiaa hankaloittaa vielä kentän päädyssä olevasta tallista kuuluva puhe, hevoset joita talutellaan ohi ja ihmiset jotka kävelevät siitä ohi, kaikki on niin ihmeellistä ettei viitsisi keskittyä.
02.04.2011 - Toinen kunnon ratsastus kentällä. Meni jo paremmin! Vieläkin ravissa Flora kuunteli vähän liikaa muita eikä meinannut jaksaa keskittyä, kentän luona kun on kuitenkin niin paljon muuta hälinää. Koko ajan rennompaan päin ollaan kuitenkin menossa.
03.04.2011 - VALAISTUS! Tajusin vihdoin kuinka herkkäsuinen hevonen minulla olikaan allani. Siis TODELLA herkkäsuinen. Grammakin ylimääräistä ohjalla - > jännittynyt hevonen. Huusin kirjaimellisesti hallelujah kun ymmärsin tämän. Enpäs ole muuten pitkään aikaan, jos koskaan, ratsastanut noin herkkäsuisella hevosella. Aivan mahtava tunne kun pystyin harjoitusravissa saamaan sen jo rennoksi, hyvälle kuolaintuntumalla, ratsastaen vain pohkeilla ja istunnalla! Tässä on minulle juuri sopiva opettaja käsien käytöstä. Leijuin parisen tuntia jossai seitsemännessä taivaassa tämän jälkeen...
04.04.2011 - Eläinlääkäri kävi tekemässä vakuutusta varten tarkistuksen, taivutuskokeet yms. Flora sai puhtaat paperit, vasemmassa takajalassa oli ollut vähän nestettä, mutta lekuri ei pitänyt sitä mitenkään huolestuttavana. Kenellä hevosella nyt ei mitään jaloissa olisi? Samalla se myös rokotettiin. Tyttö sai lekurilta kehut, oli käyttäytynyt noin nuoreksi kuulemma tosi nätisti! Rokotusten vuoksi en sitten voikaan kunnolla ratsastaa ja Flora sai tarhailla.
05.05.2011 - Flora tarhaili Jaron kanssa taas (heistä on muuten tullut oikein söpö pari tarhassa!), jonka jälkeen käytiin kentällä maasta käsin tutkailemassa vähän puomeja. Niissä ei ollut mitään ongelmaa, ja köpöteltiin siellä sitten. Vesi/kuralätäkkö oli melkoisen kiva, sieltä käytiin juomassa ja vähän kuoputtamassa... Yök!
-----
Ollaan nyt jatkettu jalkojen kanssa puuhailua, ihan varmuuden vuoksi, olen kaviokoukulla naputellut jalkoja, eikä yleensä ole ollut mitään ongelmia. Torstaina tai perjantaina pitäisi tulla kengittäjä iskemään se yksi kenkä jalkaan. Keskiviikkona en nyt sitten pääse ratsastamaan kun olen kipeänä : /
-----
Sitten tähän huiman pitkän päivityksen loppuun vähän jotain muutakin kivaa, eli vähän varustekuvia yms. :)
Floran suitset, ostin 01.04.2011, Pony! (© Horze)
Otsapannan vaihdan kuitenkin omaan kultaiseen.
Floran etusuojat, HKM Sports Equipment, Full (©Horsepro)
Ihan tavalliset nivelkuolaimet, 13,5 (© Agrimarket)
Ostin myös Agrimarketista kahdet tummansiniset loimet, siellä kun oli oikein kunnon alennukset. Toinen oli ihan normaali fleece-loimi, 145cm (135cm voisi olla kuitenkin vähän parempi) ja talliloimi, 145cm myöskin. Otettiin nuo 145-kokoiset sieltä kuitenkin, parempi vähän liian iso kuin vähän liian pieni, kun ei oltu aivan varmoja Floran koosta.
Noniin jatkan tätä nyt sitten seuraavassa päivityksessä, tästä kun tuli niin jäätävän pitkä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti