8. päivä flunssan jälkimainingeissa täytyi jo selkäänkin päästä, koko viikon tyttö oli kuitenkin nyt seissyt - rokotus, minä kipeenä ja matolääke - siinä oli meidän 5 päivää! Oli kyllä mukava mennä selkään kun edellisenä päivänä oli kamalan kelin vuoksi seissyt koko päivän sisällä eikä vielä ollut kerinnyt tarhaan sinä päivänä, kun oli vasta tarhailuvuorossa illalla... Noh, ei kuitenkaan näyttänyt aivan päähän nousseen tämä seisominen.
Virtaa oli kyllä alussa ja jouduin tekemään töitä että sain ponin kuuntelemaan. Ponitallin päätysuora oli vieläkin mukamas niin jännittävä, varsinkin kun aitaan nojasi harava! Suorana ei siitä siis ilman tahtojen taistoa voinut mennä. Floralla on sellainen tapa, että kun sitä alkaa jännittää (eli useimmiten siinä ponitallin päädyssä kun siellä rapisee ja kopisee ja ihmiset ja hevoset ramppaa siellä), se vetää itsensä ihan pakettiin ja alkaa sipsuttaa paikoilleen. Se on kuitenkin melko helppo korjata, ja kun sen saa siitä eteenpäin, se keskittyykin eteenpäin menemiseen eikä siihen jännittymiseen. Ärsyttävää se on mutta koko ajan sitä ilmenee vähemmän!
Mentiin hieman puomisarjaa, 3 puomia, ja toisella pitkällä sivulla oli kaksi puomia yhdessä, niiden yli nosteltiin koipia niinkuin ne olisivat olleet ainakin 40cm korkeita! ;)
Otettiin sitten ensimmäisen kerran laukkaakin kotikentällä. Oikeaan suuntaan tuli pari pukkia, tiedä sitten oliko energiaa, intoa vai mikä lie, mutta Sallin jälkeen voin sanoa pysyväni melko hyvin pukeissa kyydissä! Kun tarpeeksi monta kertaa sieltä tipahtaa alkaa kyllä reagointi ja tasapaino parantua ihmeellisesti ;) Laukassa se teki tuota askeleen lyhentämistä kanssa, tuntui joissakin kohtia että nyt se laukkaa melkein paikallaan, mutta reippaat pohkeet auttoivat ongelmaan.
9. päivä lähdettiin sitten ihanalla ilmalla kentälle! Aurinko paistoi ja oli tyyntä, ai että :) Tuli kyllä siinä "helteessä" ihan hiki!
Aloittelin käynnissä ihan normaalilla suoraan, kulma, suoraan, kulma, suoraan... -harjoituksella, eli ratsastin kenttää ympäri, huolellisilla teillä. Kun sain sen kumpaankin suuntaan kuuntelemaan, siirryin kevyeeseen raviin. Siinä kyllä tuntui ero eiliseen! Ravi oli paljon tasaisempaa ja tahdikkaampaa, se oli paljon rennompi, eikä ponitallin päädyssä ollut niin ongelmaa. Jännittymisiä ei tullut kuin ihan pari, jos sitäkään, ja nyt osaan jo aika hyvin työstää ne pois!
Kaikista vaikein ongelma Floran kanssa on ollut oman ratsastukseni sopeuttaminen erilaiseen hevoseen. Ratsastamieni hevosten kanssa pohkeeni ovat tottuneet melkeinpä työntämään hevosta eteenpäin ja ratsastamaan joka askelta, mikä ei kylläkään ole mikään paras tapa. Floraa, joka on itsessään jo ihan eteenpäin pyrkivä, ei siis tarvitse niin eteenpäin ratsastaa. Tämä aiheuttaa minussa jo ongelman - miten löytää se hyvä keskitie pohkeiden käyttöön? Treeniä treeniä, yllätys yllätys.
Kevyessä ravissa tein siirtymisiä käyntiin ja käynnistä raviin. Ravista käyntiin siirtymisissä Flora tuuppaa jäämään hieman etupainoiseksi, ja jään helposti matkustamaan itse siirtymisen ajaksi. Näitä täytyy treenata!
Laukkaa otin toisessa päädyssä. Flora nostaa laukat reippaasti ravista ja melko täsmällisesti myös. Oikea laukka yllätti minut tällä kertaa tasapainoisuudellaan ja tahdillaan! Kun uskalsin siinä Floran koohotuksessa istumaan syvälle satulaan ja ratsastamaan laukkaa, sen selkä pyöristyi, tahti tasapainoittui ja ratsastettavuus parani huomattavasti. Aivan taivaallinen tunne!
Vasen laukka olikin sitten asia erikseen. Flora on muutenkin melko vino vasempaan, joten vasen laukka oli sille huonompi. Järkyttävä kaatuminen sisälle ja kunnon pukki, sai kyllä pienet läksytykset sen jälkeen. Tyttö vähän kuumeni tästä ja menin pari kierrosta sitten käyntiä että saisin sen taas rennoksi ja rauhalliseksi. Tämän jälkeen täsmällinen raviin siirtyminen, hyvä harjoitusravi alle ja laukannosto. Jouduin todellakin tekemään työtä sisäpohkeen kanssa, mutta työ kannatti! Sain sen jopa melko suoraksi niin, ettei se aivan kaatunut sisälle päin. Jouduin hieman pienentämään pääty-ympyrää että sain sen kokonaan keskittymään työskentelyyn, mutta se kannatti.
Loppuraveissa oltiinkin sitten melko rentoja ja käynnissä meinattiin käydä leikkimässä kukkulan kuningasta yhdessä kulmassa, missä on vielä iso lumikasa kentän lanaamisen jäljiltä, pitkin ohjin kun käveltiin Floora katsoi että jatkanpa tuonne ja kiipesikin jo pari askelta ennen kuin sain ponin takaisin "kuivalle" maalle!
Saatiin nyt sitten vastaus siihenkin kysymykseen mitä olin mietiskellyt: Mitä Flora - erittäin seurallinen hevonen - tekee kun kaveri lähtee pois kentältä ja se jää yksin? No, heiluttelee korviansa hiukan kaverin suuntaan ja jatkaa köpsöttelyä. No problemo. Ei muuten olisi tälläinen ihan heti tullut mieleen mutta toinen Viron hobunen oli kokeillut hieman kahdella jalalla loikkimista kun kaveri lähti, niistä kun ei kuitenkaan tiedä että mihin ovat tottuneet ja mihin eivät. :)
Linimentti aiheutti kummastelukohtauksen karsinassa - "inhottavan" tuntuinen mönjä sai neidin nostelemaan koipiaan yksi kerrallaan ja nostelemaan ylähuultaan ja haistelemaan ihmeissään ilmaa, missä puskassa neiti olet asunut? Yhden kengän hobunen ehti vielä kentällä heittää pois, eihän kengittäjä käynyt kuin edellispäivänä....
Tervetuloa lukemaan nuoren tytön ja nuoren tamman elämästä yhdessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti