Kengitystä ja matolääkkeitä, 7.04.2011

Toinen päivä kipeänä alkoi nyt sitten tänään! Ei muuten olisi mitään harmia mutta töissä kun nyt pakertaa niin hieman ketuttaa kun menee rahaa sivu suun! Noh, ei sinne puolikuntoisena viitsi lasejakaan mennä nostelemaan, ties mitä olisin tehnyt!


Kipeänä tosiaan makasin tuolla sängyn pohjalla pitkikset ja t-paita päällä, tukka pystyssä kun muistin että "Ei hitto, piti sille kengittäjälle soittaa tänään!" Floralla kun ei ole yhdessä takajalassa kenkää kun nämä kengittäjäharjoittelijat eivät sitä sitten viime kerralla saaneet enää... Ammattilaista peliin siis. Olin tälle miehelle jo alkuviikosta soitellut ja silloin sovittiin että soitan hänelle torstai iltapäivällä ja katsotaan pääseekö tänään vain huomenna. Noh, siinä sängyssä sitten naputtelin numeroni ja soitin. Ajankohtaa kysyessäni vastaus oli: "No minä tässä juuri lähdin ajelemaan sinne suuntaan että voisin tällä välissä tulla, olen ihan pian siellä!"


Pienimuotoinen paniikki päälle, lökärit, huppari ja eripariset sukat jalkaan, pikaharjaus hiuksille, iskä kuskiksi (tämä flunssa aiheuttaa mielenkiintoisia huippauskohtauksia, silmissä mustenee mukavasti välillä), etten ajele mihinkään ojaan, ja tallia päin. Onneksi matkassa kestää sellainen kolme minuuttia, että oltiin tallilla kuitenkin ennen kengittäjää.


Flora oli tallissa sisällä, makoili mukavasti oljissa ja katseli sieltä sitten kun tultiin höpisemään kalterien ulkopuolelle. Kengittäjä ajeli siinä vaiheessa pihaan ja otin tytön pois karsinasta siihen käytävälle. Kengittäjä kehui tamman ulkonäköä, se onkin sellainen primadonna että mahtaakohan kaikkien kehut nousta pian päähän ;) Siinä sitten alettiin heti töihin ja noh, jalkaongelmat jatkuivat. Kenkä saatiin kuitenkin melko kunnialla jalkaan, turpa mysliämpärissä, ammattilainen oli kyllä tosi hyvin tilanteen tasalla! Sanoi että tuo Floran ongelma takajalkojen kanssa, eli se, että se jännittää ihan hirveästi takajalkojen kengitystä ja yrittää päästä pois tilanteesta eli vetää jalkansa pois, on erittäin yleinen. Eniten sitä tosiaan ilmenee noiden tuontihevosten kanssa, jotka ovat kyllä erittäin hyvin käyttäytyviä etujalkojen kengityksessä + takajalkojen vuolemisessa, mutta kun aletaankin sitten Suomessa kengittää takajalkojakin, ongelmat alkavat. Siihen kun eivät ollenkaan ole tottuneet, on asia melkoinen järkytys...


Kotiläksyksi saatiin sitten kärsivällistä harjoittelemista takajalkojen kanssa, pitkäaikaista nostoa ja reipasta naputtelua esim, että tamma tottuisi takajalkojen kanssa puuhailuun myös. Kengittäjä arveli että kun tarpeeksi kärsivällisesti sitä harjoitellaan, ongelma saadaan pois.


Mitä tästä siis opimme: Ensi kerralla ammattilainen heti kehiin! Harjoittelijat saavat sitten harjoitella noiden pomminvarmojen ponien kanssa jotka nukkuvat käytävällä yksi koipi ylhäällä + Floran takajalkoja täytyy harjoitella.


Siinä sitten kun oltiin juuri sanottu heippa kengittäjälle, saapuivat matolääkkeet talliin. Floran viimeisestä madotuksesta ei ole mitään tietoa, joten päädyttiin madottamaan se nyt sitten heti. Florasta pidettiin kiinni kun ruiskaisin matolääkkeen suuhun, sillä ei kyllä ollut sille mitään ongelmaa, maku ei kyllä tainnut olla mikään maailman paras! Sinä aikana kun minä heitin putelin roskiin iskä katseli karsinaan ja sanoi Floran hinkanneen turpaansa olkiin ja maiskutellen oikein "yök!"-ilmeen kanssa! Ei se ehkä nyt ihan myslin veroista ole ;)


Siinä oli sitten tämä päivä, huomenna jatketaan kentällä työskentelyä, nyt kun on kaikki kengätkin jalassa ja rokotukset ja madotukset kunnossa :)